Eric Cantona

Poika kävi. Kiva. Kävimme yhdessä Tappara-JYP - matsissa. Tappara voitti jatkoajalla. Annoin pojan hakea DVD:n iltakatsomiseksi. Itse en olisi valinnut "Looking for Eric" - leffaa. Onneksi poika valitsi. Filmi kuvasi työväenluokkaisen Ericin katsannosta elämää. Keskeistä oli Ericin idoli Eric Cantona, Mancester Unitedin entinen huippupelaaja. Aivan keskiöön nousi myös postinjakajayhteisön suhde Manuun.

Postimies Ericin elämä ei ollut hääppöistä: avioero, työttömät pojat etc. Mutta jotenkin köyhistä aineksistä oli koottu koskettava tarina, jossa Manun kannattajajoukko muodosti luotettavan yhteisön, jossa 'kaveria ei jätetty'.

Eric keskusteli fiktiivisen Big Ericin kanssa. Hän tuntui muistavan kaikki Cantonan tekemät maalit. Kysyessään, mikä niistä oli huippua hänen elämässään, hän ehdotti maaleja toisensa jälkeen. Mitään fiktiivinen Cantona ei muistanut. Yllättäväen hän nosti uransa huippuhetkeksi syötön, josta joukkutoveri teki maalin! Kun postimies Eric äimistyneenä ja epäillen kysyi, että mitä jos joukkuetoveri ei olisi kyennytkään tekemään maalia, nousi esiin filmin keskeisin viesti huippupalloilija Cantonan suulla:"Joukkuetoveriin täytyy luottaa.".

Filmi kuvasi minun kokemuksessani kokonaisuutenaan juuri tätä yhteisöllisyyden merkitystä: kaveriin luotetaan. Kaveria ei jätetä. Näinä yltiöindividualismin aikoina viesti tavoitti ainakin minut. Suosittelen lämpimästi!


Ps. Ja huippua oli viikonlopussa se, että poika sai ylipuhutuksi Pentin päivänä punttisalille, missä en ollut käynyt kahteen kuukauteen!