Viikonlopulla kerääntyi Tampereen Klasulle 40 vuoden breikin jälkeen -68 kirjoittaneet ylioppilaat luokkakokoukseen.
Hirveesti oli vanhoja miehiä. Kättä päivää sanottiin niinkuin vieraille kuuluu. Oli siellä joku tutun näköinenkin, ja kun varmisti nimen saattoi pyrkiä puheisiin. Mutta paljon oli vanhoja partoja, joitten vaan arveli käyneen samaa koulua - jos kohta loppuillasta tutustui vieraamman oloisiinkin.
1 kommentti:
Pitäisikö tuohon jotain sanoa? Oletpa luova näissä järjestelyissäsi ja aikaa osaat käyttää aika taitavasti mutta mieti sellaista, että kun käyttää kameraa liian tarkasti juuri tarkkuus tulee olemaan samalla hyve kuin pahe: kaikki mitä ihmiset teettävät ns. oman turvallisuutensa takia ja vuoksi jää helposti deterministiseen aivokelloon soimaan eli johdattaa vain saman rallin uudelleen toistumista. Ihmisen kyky todella kasvaa (mitä koulussa oikeasti haluttaisiinkin) on pyritty etsimään sellaisesta ajattelusta, missä ei ole tuota etukäteisjunailua ja yhdenmukaisuuden periaatetta mukana. Kasvu pitäisi siis aina olla ilman mallia, ilman sitä odotusta minne "kuuluu" mennä tai muuten ei olla oikein "osattu". Kun ihmiskunta näin tekee kaikki vain toistuu - olkoonkin, että jotkut ovat vielä parempia taltioimaan tietoa ja kuvia kuin muut ja omaavat ns. vielä korkeamman kuvan kuin muilla. Kilpailu tulee sitten siitäkin? Kuka ja mikä ryhmä taltioi kuvia kuinka pitkään ja kuinka hyvin kykenevät ohjaamaan omaa sakkia jostain kirkosta? Onpa sairasta sillä sama ns. oma-lehmä-ojassa ajattelu estää aitoa kehitystä koska juuri tuo kontrolli, ettei oman sakin elämä vaan saa hiuskarvaakaan menettää tulee tekemään sen, että se sakki saa aina hirveimmät kohtalot. Kun näitä sitten tarkastelee historian valossa rupeaa nousemaan outo kuva kansasta, joka pyrkii täydellisyyteen, muidenkin kasvattamiseen jne mutta ovat koko ajan estämässä sitä, että todella kasvavat ja voisivat saada sitä mitä eniten kaipaavat: rakkautta. Eivät sitä saa jos etukäteen miettii miten käy ja miten itse ns. hallita. Kun ei ole tarkoituskaan hallita vaan tarkoitus on elää. Silloin alkaa myös historia muuttua; mutta tähän ei saa sekoittaa aivokuolleita filosofeja, joiden kyky erottaa filosofia nimeltään "elämä" todellisesta, eksistentiaalisesta elämästä jossa on yhtä paljon kuolemaa mukana.
Menee nämä puurot ja vellit taas sekaisin. Hallitseminen ja muiden äänellä puhuminen on joskus todella suuri riski. Samalla ainoa tapa jotain oppia on kuten sinäkin teet: on näyttää miltä maailma näyttää. Ja se näyttää juuri näin hassulta: on miehiä ja on miehiä. Ketkä enää ovat samat on toinen kysymys.
Kontrolli vie yksilöä pienemmäksi ja lasta syömishäiriöiseksi; pienenee kun yrittää olla perfect.
Kaaos vie elämää eteenpäin mutta sen kestäminen on vaikeinta. Ihmiset (toiset etenkin) eivät kestä minkäänlaista kaaosta ja syy on tuo ylisuuri kontrollin tarve. Voisi sanoa, että ovat silloin oikeastaan niitä joiden merkitys olisi ollut hävitä koska Darwin laski laijien vahvuuteen biologinen vahvuus; hän ei ajatellut että jotkut ryhmät sinnittelevät elossa pelkän retoriikan avulla kun pysyvät visusti kirkkojensa seinien sisäpuolella. Ulkopuolella eivät pärjäisi mutta heitä suojataan ja jos se olisi ainoa asia siinä ei olisi mitään pahaa sillä suojata saa - mutta pahe tulee siitä, kun näitä ei-kyvykkäitä sitten vielä otetaan jotenkin OHJAAJAKSI.
Siinä menee siis paradoksaalisesti väärin. Joko raha pitää uusia tai nämä auktoriteettien äänet pitää uusia. Yhdessä vievät sadistisemmaksi ja sadistisemmaksi
sillä näin ruokimme roistoja ja siitä he taas tietysti pitävät. Pelko pitää sitten tavalliset älylliset poissa pelistä.
Lähetä kommentti