Tuntuu siltä, että joka kesä on - no ainakin kahtena - kuin puun takaa etsiytynyt luettavakseni kirja, joka on miehen vienyt. En ole tietoisesti mitään erityistä etsinyt, mutta erityinen on kaiketi etsinyt minua.
Viime kesänä minut löysi Jaakko Hämeen-Anttilan "USKO", ja tänä kesänä olen myyty Marguerite Duras'lle. Erityiskiitokseni Juhalle, joka Orivedellä avasi omalla esseellään Duras'n "Kirjoitan"-teoksen, jos kohta muutakin.
Duras:" Pitäisi olla kirjoittamattoman kirjoitusta. Jonain päivänä se tulee. Kirjoitus on niukkaa: ei kielioppia, pelkkiä sanoja. Sanoja, joita kielioppi ei kanna. Eksyneitä. Siihen kirjoitettuja. Ja hylättyjä saman tien."
Tai kuten Juha itse kirjoittaa:"Odotan mysteerin paluuta, kauhistuttavan, selittämättömän, kiehtovan paluuta todellisuuden muka haltuunsa ottaneen huolettoman puheen tilalle."
Lukiessani Duras'n teosta, minut valtasi jonkinlainen tuttuuden tunne ja sen myötä tarve ottaa selville, mitä muuta Marguerite Duras oli kirjoittanut.
En oikeastaan hämmästynyt, kun luin hänen omaelämäkerrallisesta kirjastaan tehdyn elokuvan "L'Amant/Rakastaja" ohjaajana Jean-Jacques Annaud. Olin jostain syystä ihastunut Canal+:n viime vuonna esittämään filmiin niin, että tulin katsoneeksi sen kolmeen kertaan - siinä tuttuus, vaikka "Kirjoitan" ja "Rakastaja" eivät nähdäkseni temaattisesti juuri kohdanneetkaan.
Vakuutuin siitä, että sattumaa ei ole.
Esseetyyppisen teoksen on suomentanut Annika Idström, Kustantaja Like, 2005.
5 kommenttia:
A S Byattin Riivaus kolahtaa minuun (kirja on kesken, siksi preesens) samalla intensiteetillä, on uskomatonta miten voi ihminen kirjoittaa kielen elämästä, sanasta, kirjoittamisesta ja lukemisesta sekä rakkaudesta niin tiiviisti; 1800-luvun fiktiiviset hahmot pohtivat uskoa ja ystävyyttä tavalla, joka todella uppoaa minuun - metatasoja löytyy ja silti tuntuu ettei kirjailija kikkaile yhtään vaan pohtii tosissaan totuutta ja kieltä sellaisella rakkaudella, että riivaus minussakin vahvistuu...
Ma-riikka, On se yllättävää, kun joku aika tuntuu suosivan jotain kirjoittamisen tapaa - siis suosin itse tuota puhuttua tapaa. Kaikki pitäs lukee!
Parhaillaan luen Robert Antelmen - Duras´n ex-miehen teosta "Aidattu Ihminen", joka käsittelee aihetta, mutta keskitysleirikokemusten kautta - en ole kokonaan lukenut.
Hassua, itselleni kävi juuri samoin.Ja olin vain niin iloinen, että juuri tuo kirja osui kirjastossa käteeni. Se vain taas avasi ovea yhä enemmän.
Norppa-Noora,
Sattumiako kaikki?
Oletko perehtynyt Robert Antelmen teokseen "Aidattu ihminen", R.A:han oli Duras´n silloinen mies, kun tuo teos sai alkunsa.
Kiehtovaa, suggestiivista kerrontaa.
Ma-riikka, lainasin eilen Duras'n neljä kirjaa, vaikuttavat kiintoisilta, ja ovat ohuehkoja läpysköjä;) tullee ehkä luetukskin.
Kun on boomi päällä, pitää painaa - näinhän. Mites "Riivaus" kolahti loppuun luettuasi?
Lähetä kommentti