23.7.2008

SINNITELLÄÄN


YKSI VUOSI ON KULUNUT LOKIN ALOITTAMISESTA! SIIS SINNITELLÄÄN - JA MÖKILLE, KUN KELIT SALLII.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moron nääs!

En vieläkään ymmärrä mikä tossa "Usko"-kirjassa sua oikein hytkäytti. Mun mielestä aika laihaa, yksipuoleista juttua, tosin hyvin ja selkeästi Hämeen-Anttila osaa kirjoittaa. On vaan sen keitossa laihat eväät.

Jos lukisit Axel Fredenholmin "Näin olen kuullut" (Iti maya Strutan)-kijan saisit uusi ideoita taatusti moninverroin enemmän kuin Anttilan kirjasta.

Eikä ole kuin vähän toista sataa sivua oleva ohut pokkari. Siinä tää runoilija ja oppinut ruotsalainen Fredenholm kulkee intialaisen Mestarin, Acharayn kanssa, seitsemän päivää ja sai samalla kuulla viisauksia vaatimattomalta Mestarilta.

Kirjassa yhdistellään eri uskontoja, ateisteja unohtamatta, niin hienosti etten ole koskaan ennen lukenut näin hienoa kirjaa. Eikä edes puhuta mulle niin rakkaasta tähtitieteestä mitään.

Tosin kun jossain sun kommemtissa näin sun älykkyysosamäärän, en tiedä sitten pystytkö näin hienoa kirjaa edes ymmärtämään.

Tosin täytyy myöntää, että onnistuit mun opetuksessa kun minusta, sinulle rakkaasta opetuslapsesta, kuoriutui viisampi (ja myös älykkyysosamäärältään suurempi)henkilö.

Suosittelen lämpimästi, että luet em. teoksen!

Rakkain Terveisin: Pekka

Anonyymi kirjoitti...

Äläkä nyt sitten huomauta mun kirjoitus virheistä sinä senkin sivistyssanoilla snobbaileva mulkku.

T: Pekka

Mika kirjoitti...

Onnea yksivuotiaalle!

T:Kolmevuotias

Homo Garrulus kirjoitti...

Minä yritin kerran osoittaa rakkauteni sillä lailla, että seisoin ratikan katolla ja huidoin kohti kulmahuonetta jossa oletin Hänen majailevan mutta sen sijaan, että hän olisi siellä ollut minä revin alas Aleksanterinkadun sähköt ja sain suuren kaaoksen aikaan. Voi voi, minä tein runon ja lähetin sen Hänelle ja sain sitten tietää, ettei speksini ollut vastaanotettu. Sain kutsun osallistua speksiin. Menin hampaankiristyksellä sinne ja surin menetettyä mahdollisuutta aikaansaada draama. Mutta sitten mietin, että teen elämästäni draaman ja näin sidoin sitten meidät kaikki teatteriin jossa jokainen oli oma sarjakuvahahmonsa
ja näin kaivoimme uskomattoman draaman elävästä elämästämme, jossa paljon ideaa. Platon olisi ollut tyytyväinen; siinä potkimme kettinkit yhteistuumin helvettiin ja heittäydyimme kohti tulta ja sain Batmanin ja Robinin hakemaan äänet, jotka olivat kadotettu pitkin vuosia niin takaisin.

Nyt olemme kuin Bambit jäällä odottamassa next stepiä. Sinnitellään toki, idea on klaari.