Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle
"Olen terveyskeskuslääkärille liian monimutkainen ja liian helppo spesialistille", Marja sanoo
Päivi Repo
helsingin sanomat 14.5.09
Lääketiede edistyy huimin askelin, mutta monenlaisia oireita kokevia putoaa yhä erikoisalojen väliin.
"Vaivani ovat terveyskeskuslääkärille liian monimutkaisia, mutta erikoislääkärille liian yksinkertaisia", helsinkiläinen Marja kiteyttää.
Takana on parikymmentä vuotta sairastelua. Viisi viime vuotta ovat olleet pahimpia.
"Pystyn olemaan jalkeilla puoli päivää. Sen jälkeen selän ja lonkan kivut ovat niin pahat, että lopun päivää ja viikonloput on levättävä", hän kertoo.
"Ulkomaanmatkat, ilta- ja viikonloppumenot sekä elämän pienetkin nautinnot ovat jääneet. En muista milloin olisin voinut käydä kaupungilla asioilla viikonloppuna."
Lauantai-iltapäivän konserttiin hän valmistautui lepäämällä, mutta silti kovat kivut hallitsivat loppupäivää.
Oireilu alkoi noidannuolesta, jota lievitettiin manipulaatiolla, useammin kuin nyt sallitaan.
Jäykkää niskaa hoidettiin kiertämällä päätä muutaman kerran. Hoito on sittemmin kielletty.
Yhden manipulaation jälkeen Marja heräsi koviin kipuihin ja sydän hakkasi liian tiheästi.
Ei se tästä johtunut, lääkäri sanoi ja jatkoi hoitoja.
"Olin sokissa, luotin lääkäriin ja annoin jatkaa, kunnes vointi huononi kerta kerralta."
Kohtaukset eli äkillinen kova kipu ja sydämen tiheälyöntisyys jäivät hoitojen loputtuakin. "Olen oireeton aamulla, mutta kivut laukeavat, kun lähden liikkeelle."
Marja on hakenut apua monelta spesialistilta.
"Minua on tutkittu useimmiten hyvin, mutta jokainen katsoo vain omaa aluettaan. Olen kohdannut asiallista suhtautumista ja paneutumista, mutta kokonaisvastuun ottajaa ei ole löytynyt", Marja sanoo.
"Juhlapuheissa korostetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, mutta käytännössä se ei toteudu aina."
150 euroa maksaneen yksityislääkärikäynnin tulos voi olla, ettei lääkäri voi auttaa. Tai 170 euron käynnillä on vain ohjattu toiselle lääkärille. "Vaikka ratkaisua ei löytyisi, potilasta ei saisi jättää sinnittelemään yksin", Marja sanoo.
"Yksi asiantuntija oli ystävällinen ja paneutuva, mutta kieltäytyi tekemästä toimenpidettä lääkeherkkyyteni takia. Ilman sairaushistoriaani olisin ollut helppo tapaus."
Toisen mukaan sairautta oli vaikea uskoa, koska potilas puhui järkeviä ja hymyili.
"Innostun itse haasteista. Miksei kukaan innostu tästä haasteesta? Olen pyytänyt, että yritettäisiin purkaa kokonaisuutta pienin askelin, mutta helpointa on työntää pilleri."
Osa määrätyistä lääkkeistä on osoittautunut sopimattomiksi. Marja ei ole vieläkään täysin toipunut lääkekokeiluista, jotka herkistivät yöllisille kipukohtauksille.
Hän kuntoutti itsensä sisulla takaisin töihin:
"Aloitin pikku lenkeistä: 20 kertaa päivässä roskikselle ja takaisin."
Myös osa saaduista ohjeista on ristiriitaisia. Fysioterapiaa määrännyt lääkäri kielsi tietyn liikkeen kokonaan, mutta fysioterapeutti taas käski tekemään juuri sitä.
Monia oireita kokevan vaivoja leimataan usein psyykkisperäisiksi, vaikka fyysisiä löydöksiä on.
Marjaakin on kieltäydytty ottamasta hoitoon, viimeksi tarkempiin tutkimuksiin, vaikka niihin lähettänyt lääkäri piti perusteita selkeinä.
"Jos psyykeni olisi heikompi, olisin tehnyt itsemurhan aikoja sitten. En halua kuolla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yhä pahenevien kipujeni kanssa", Marja sanoo.
Työ pitää häntä pystyssä, vaikka häntä on yritetty työntää työkyvyttömyyseläkkeelle. "Eläke ei ole ratkaisu, koska se ei poista kipujani."
"Olen terveyskeskuslääkärille liian monimutkainen ja liian helppo spesialistille", Marja sanoo
Päivi Repo
helsingin sanomat 14.5.09
Lääketiede edistyy huimin askelin, mutta monenlaisia oireita kokevia putoaa yhä erikoisalojen väliin.
"Vaivani ovat terveyskeskuslääkärille liian monimutkaisia, mutta erikoislääkärille liian yksinkertaisia", helsinkiläinen Marja kiteyttää.
Takana on parikymmentä vuotta sairastelua. Viisi viime vuotta ovat olleet pahimpia.
"Pystyn olemaan jalkeilla puoli päivää. Sen jälkeen selän ja lonkan kivut ovat niin pahat, että lopun päivää ja viikonloput on levättävä", hän kertoo.
"Ulkomaanmatkat, ilta- ja viikonloppumenot sekä elämän pienetkin nautinnot ovat jääneet. En muista milloin olisin voinut käydä kaupungilla asioilla viikonloppuna."
Lauantai-iltapäivän konserttiin hän valmistautui lepäämällä, mutta silti kovat kivut hallitsivat loppupäivää.
Oireilu alkoi noidannuolesta, jota lievitettiin manipulaatiolla, useammin kuin nyt sallitaan.
Jäykkää niskaa hoidettiin kiertämällä päätä muutaman kerran. Hoito on sittemmin kielletty.
Yhden manipulaation jälkeen Marja heräsi koviin kipuihin ja sydän hakkasi liian tiheästi.
Ei se tästä johtunut, lääkäri sanoi ja jatkoi hoitoja.
"Olin sokissa, luotin lääkäriin ja annoin jatkaa, kunnes vointi huononi kerta kerralta."
Kohtaukset eli äkillinen kova kipu ja sydämen tiheälyöntisyys jäivät hoitojen loputtuakin. "Olen oireeton aamulla, mutta kivut laukeavat, kun lähden liikkeelle."
Marja on hakenut apua monelta spesialistilta.
"Minua on tutkittu useimmiten hyvin, mutta jokainen katsoo vain omaa aluettaan. Olen kohdannut asiallista suhtautumista ja paneutumista, mutta kokonaisvastuun ottajaa ei ole löytynyt", Marja sanoo.
"Juhlapuheissa korostetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, mutta käytännössä se ei toteudu aina."
150 euroa maksaneen yksityislääkärikäynnin tulos voi olla, ettei lääkäri voi auttaa. Tai 170 euron käynnillä on vain ohjattu toiselle lääkärille. "Vaikka ratkaisua ei löytyisi, potilasta ei saisi jättää sinnittelemään yksin", Marja sanoo.
"Yksi asiantuntija oli ystävällinen ja paneutuva, mutta kieltäytyi tekemästä toimenpidettä lääkeherkkyyteni takia. Ilman sairaushistoriaani olisin ollut helppo tapaus."
Toisen mukaan sairautta oli vaikea uskoa, koska potilas puhui järkeviä ja hymyili.
"Innostun itse haasteista. Miksei kukaan innostu tästä haasteesta? Olen pyytänyt, että yritettäisiin purkaa kokonaisuutta pienin askelin, mutta helpointa on työntää pilleri."
Osa määrätyistä lääkkeistä on osoittautunut sopimattomiksi. Marja ei ole vieläkään täysin toipunut lääkekokeiluista, jotka herkistivät yöllisille kipukohtauksille.
Hän kuntoutti itsensä sisulla takaisin töihin:
"Aloitin pikku lenkeistä: 20 kertaa päivässä roskikselle ja takaisin."
Myös osa saaduista ohjeista on ristiriitaisia. Fysioterapiaa määrännyt lääkäri kielsi tietyn liikkeen kokonaan, mutta fysioterapeutti taas käski tekemään juuri sitä.
Monia oireita kokevan vaivoja leimataan usein psyykkisperäisiksi, vaikka fyysisiä löydöksiä on.
Marjaakin on kieltäydytty ottamasta hoitoon, viimeksi tarkempiin tutkimuksiin, vaikka niihin lähettänyt lääkäri piti perusteita selkeinä.
"Jos psyykeni olisi heikompi, olisin tehnyt itsemurhan aikoja sitten. En halua kuolla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yhä pahenevien kipujeni kanssa", Marja sanoo.
Työ pitää häntä pystyssä, vaikka häntä on yritetty työntää työkyvyttömyyseläkkeelle. "Eläke ei ole ratkaisu, koska se ei poista kipujani."
6 kommenttia:
Täs kiirees en ees kerenny lukemaan ajatuksella tekstiä, mutta bongasin tuon Enyan!
Se saapi varvaskarvatkin laulamaan!
Palajan lukemaan paremmal ajal...
Kylläpäs tuntuu ihan tutulta toi Marjan kertoma pompottelu lääkäriltä toiselle. Samaa rallia kuin meikäläinen tehnyt 7 vuotta.
Mulle annettiin väärää fysikaalista hoitoa vuonna 2002 ja kivut jäivät päälle, samoin aika kova kipulääkitys.
Ei tunnu lääkäreillä olevan mitään vastuuta. Olen nyt osa-aikaisella työvyttömyyseläkkeellä vaivojeni takia.
Mutta onneksi löytyy niitä päteviäkin lääkäreitä joukosta. Meni vaan monta vuotta niiden löytämiseen.
T: PL
Palasin luettuani.
"Marjoja" alkaa olla yhä enemmän ja enemmän.
Tuntuu että teorian lisääntyminen opiskelussa on vähentänyt käytännön jaksot kohta olemattomiin.
Käytäntö on kuitenkin se, mistä se kokemus kertyy. Pelkkä anatomian oppikirjan ulkoa osaaminen ei auta potilasta. No hiukan kärjistetty oli tuo, mutta menemällä "iholle" oppii eniten.
Työkaverin käyttäessään lastaan päivystyspolilla täällä etelän suuressa sairaalassa, päivystäjä pähkäili hoonolla soomella jotta mikähän lasta vaivasi.
Lapsella oli punoitusta melkein koko kropassa ja kova kutina.
- Jaa jaa. Oletteko katso intternetti,että mitä oire merkitse?
Haloo.....
Arja ja muut,
Oon seurannut tuota epikriisijuttua
tuossa palkissa, ja kiintoisaa on sekin.
Suurin bluffi miesmuistiin liittyy hoitotieteen sisäisiin asioihin; tässä olemme pian aivan jossain muualla: nyt harrastavat auttamisen konseptissa maailman sadistisinta kokeilua ja se tehdään yhtä taitavasti normaalin hoidon ohella kuin stocka teki laajennuksensa: tuskin huomaa.
Olen tässä kuunnellut - joskus innostuu jostakin - ihmisten hoitokertomuksia. Keskeiselle sijalle nousee lääketieteen kokeilu. Siis LÄÄKEtieteen. Kovin paljon, kovin paljon tehdään 'parannustyötä' kuin koe-eläimillä: katotaan, jos vaikka noi napit olis ok. Kun kerran lääketeollisuus tuottaa tavaraa sen kuin tuutista kykenee, niin onhan se yksinkertaisempaa 'hoitaa' potilaita napeilla; jos ei toimi, niin vaihdetaan ensi viikolla, kun vaihtoehtona olisi syventyä potilaaseen kuin ihmiseen koe-eläimen sijasta. Televisio Kiiminkisellä olen havainnut asenteen, jota nykyaikana kaipaan: ihmisen kohtaamista sairastapauksen sijasta.
Lähetä kommentti