Ranskalaisen filosofin Rene Descartes´n perintöä on tunnettu slogan ” Cogito ergo sum”. Ajatus on latinaa ja suomeksi ” Ajattelen, siis olen (olemassa)”. Puuttumatta Descartesin logiikan pitävyyteen, kyseinen sitaatti on jäänyt elämään tämän 1600-luvun alkupuolella vaikuttaneen filosofin ja matemaatikon tunnetuimpana ajatuksena.
Tämän sillan kautta onkin helpohko kiinnittyä itse aiheeseen, joka on otsikon muotoon kirjoitettuna ehkä väkivaltaista, mutta käypää.
BLOGITO
”Bloggaan” on siis yhtä kuin harrastan bloggaamista l. kirjoitan blogia. Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit, ”päreet, lastut” tms. ovat helposti löydettävissä ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttamattomina uusista teksteistä huolimatta.
Blogia pidetään usein synonyyminä nettipäiväkirjalle. Uusin kirjoitus on blogissa ensimmäisenä esillä, mutta myös vanhat kirjoitukset ja niiden saamat kommentit ovat luettavissa. Blogin tyylilajille on tunnusomaista ajankohtaisuus, spontaanius ja henkilökohtaisuus.
Mutta miksi sitten tuoda omia ajatuksiaan ja pohdintojaan – mahdollisesti valokuvia -julkiselle näyttämölle? Monet asiaan kriittisesti suhtautuvat pitävät kyseistä puuhastelua lähinnä narsistisena ilmiönä, ja hymähtävät ’bloggaajille’. "Toki se on sallittua julkisuuden henkilöille, joilla on ”tärkeää” sanottavaa, mutta että tämmöset tavalliset tallaajat!"
Olen puuhastellut oman blogini kanssa vasta heinäkuusta asti, mutta lukenut muiden vastaavia jo pidempään. Kun sitten opin tekniikan, joka täytyy olla yksinkertaista, olen jäänyt liki koukkuun kirjoittelemisteni kanssa. Perustelen blogien ylläpitämistä mm. seuraavilla minulle riittävillä argumenteilla.
Säännöllinen kirjoittaminen pitää kirjoitustaitoa yllä – jopa parantaa sitä. Kun lähes päivittäin kirjoittaa ajatelmiaan verkkoon., tulee samalla koonneeksi - ikään kuin tiivistäneeksi - mahdollisesti sekaviakin mielteitään lähes ymmärrettävään muotoon. Uskon äidinkielen opettajienkin suhtautuvan säännölliseen kirjoittamiseen myönteisesti. Ajattelen itse – kokemuksesta – että mitä vähemmän kirjoitat, sitä vähemmän kirjoitat ja kääntäen. Tyylitaju – oman näköinen ajattelu – saa oman näköisen kirjallisen muodon. Ihmiset ajattelevat omina persooninaan, ja myös kirjoittavat omaa kieltään. Se, onko kirjoitukseni laadullisesti hyvää, on yhdentekevää. Tärkeintä on mainitunlainen oman ajattelun selkeyttäminen.
Blogien kirjoittajat rakentavat eräänlaista virtuaalista yhteisöä. Kaikkien tekstejä ei ole tarpeen lukea. Blogeja lienee internetissä 50-100 miljoonaa! Yllättävästi kuitenkin löytyy kirjoittajia, joiden ajattelua/kirjoittelua ryhtyy seuraamaan. Blogeissa on kommentointimahdollisuus. Voit siis ottaa kantaa jonkun esittämään näkemykseen, siihen yhtyen tai sitä kritisoiden. Kirjoittajat lukevat saamansa kommentit, ja jopa asioista eri tavoin ajattelevat muodostavat erikoistyyppisen yhteisön. Tämä tietysti edellyttää nettiketin kohtuullista hallintaa l. mitä tahansa ei ole viisasta suustaan/koneestaan maailmalle päästää. Mutta ihmisille sattuu.
Itse olen blogiini kirjannut joitain suosikkejani, joiden kirjoittelua seuraan liki päivittäin. Kirjoitukset vaihtelevat marjanpoiminnasta evoluutiobiologiaan ja valokuvauksesta filosofiaan. En koe olevani erityisesti näytillä. Kirjoittamisesta ja muiden tekstien lukemisesta on muodostunut harrastus, jota rohkenen väittää kehittäväksi. Olen oppinut sienimetsällä käyntien rentouttavuuden, ja tiedän, että Mikan esikoinen syntyi 3.7.07
Mitä merkitystä tällä sitten on? Onko tämän kaltainen puuhastelu muka tärkeää? Mikä elämässä on tärkeää? ”Blogito ergo sum”, bloggaan olen siis olemassa.
Ps. Kyseinen vuodatus julkaistiin 5.10.07 eräässä maakunnallisessa paperijulkaisussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti