Terveys ja suositukset/Suomen lääkärilehti

Suomen Lääkärilehti 35/2007 vsk 62


Aineenvaihduntasairauksien hälyttävä lisääntyminen vaatii nykyisten
ravintosuositusten kyseenalaistamista
Tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäiseminen on
Suomessa tehotonta, koska valistuksessa tukeudutaan vanhentuneisiin
tutkimuksiin ja auktoriteetteihin. Uudella suomalaisella
tutkimuksella on vahvat yhteydet uusimpaan kansainväliseen
tutkimukseen, ja kertyneen tiedon valossa varsinkin ravitsemussuositusten
nykyistä tärkkelysmäärää olisi aika tarkastella
kriittisesti.

Aineenvaihduntasairauksien hälyttävä
lisääntyminen vaatii nykyisten
ravintosuositusten kyseenalaistamista

Häiriintyneen aineenvaihdunnan
aiheuttamista sairauksista
(sepelvaltimotauti, aivohalvaus,
tyypin 2 diabetes, lihavuus ym.)
on muodostumassa terveydenhuollolle
haaste, jonka suuruutta on vaikea ymmärtää.
Pelkästään tyypin 2 diabetes
uhkaa vaarantaa koko kansantalouden.
Modernin hoidon hyvät tulokset peittävät
ongelman laajuutta, mutta eivät
poista sitä.

Sekä aineenvaihduntasairauksien
synnystä että niiden elimistössä
aiheuttamista muutoksista on viime
aikoina tehty mielenkiintoisia havaintoja.
Toistaiseksi käytössä olevat laboratoriotutkimukset
ovat vain suuntaa
antavia ja sopivatkin huonosti täsmällisen
hoidon tueksi. Potilaita joudutaan
lääkitsemään varmuuden vuoksi.
Tutkijoiden kammioista on kuitenkin
tulossa uusia laboratoriomenetelmiä
kliiniseen käyttöön, todennäköisesti
jo lähivuosina. Täsmällisiä diagnostisia
menetelmiä tavoitellaan
Karoliinisen instituutin johtamassa ja
EU:n tukemassa ja tärkeäksi määrittelemässä
projektissa (1). Projektin toisessa
vaiheessa aineenvaihdunnan
häiriöihin etsitään ehkäiseviä ja korjaavia
hoitoja.

Aineenvaihduntasairaudet nivoutuvat yhteen

Ohessa referoituja tutkimuksia yleistäen
voidaan todeta, että perimä ja
ravitsemus yhdessä synnyttävät aineenvaihdunnan
häiriöön liittyvät sairaudet.
Ravitsemuksen merkitys on erityisen
tärkeä sille arviolta 10–30 %:lle maailman
väestöstä, joilla on metabolista
oireyhtymää suosiva perimä.
Täydellinen selvitys aineenvaihduntaan
liittyvien kansantautien keskinäisistä
riippuvuuksista puuttuu edelleen.
Poikkitieteellinen tietojen yhdisteleminen
tuottaa kuitenkin jo melko
tiheän kudelman, jonka silmäkoko
edelleen pienenee, kun saadaan tyhjentävä
sisältö avainsanoille ”insuliiniresistenssi”
ja ”metabolinen oireyhtymä”.

Viime aikoina on julkaistu runsaasti
tutkimuksia ravinnon glykemiakuorman
merkityksestä terveyteen.
Yleisesti ajatellaan, että glykemiakuorma
kuvastaa vielä paremmin ruokavalion
merkitystä kuin pelkkä glykemiaindeksi.
Makrovaltimoiden (sepelvaltimot,
kaulavaltimot, alaraajavaltimot) rappeutuminen
selittynee suureksi osaksi
hapettuneen LDL-kolesterolin käynnistämänä
immunologisena tapahtumana,
joka kehittyy edelleen tulehduksellisena
kudosreaktiona. LDL:n hapettumisherkkyys
lisääntyy aterioinnin
jälkeen. LDL, samoin kuin veren
muutkin lipoproteiinit, koostuvat alafraktioista,
ja hapettumisherkistä riskifraktiosta
on vahvoja oletuksia.

Tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäiseminen on
Suomessa tehotonta, koska valistuksessa tukeudutaan vanhentuneisiin
tutkimuksiin ja auktoriteetteihin. Uudella suomalaisella
tutkimuksella on vahvat yhteydet uusimpaan kansainväliseen
tutkimukseen, ja kertyneen tiedon valossa varsinkin ravitsemussuositusten
nykyistä tärkkelysmäärää olisi aika tarkastella
kriittisesti.


Yleisesti mielletään, että terveysongelma
aiheutuu syödyistä rasvoista, mutta
elimistöllä on toinenkin rasvareitti.
Korkea verensokeri yhdessä korkean
insuliinivasteen kanssa käynnistää
rasvan muodostuksen maksassa (lipogeneesi,
endogeenisen rasvan muodostus)
ja toisaalta ehkäisee lipolyysiä,
rasvakudoksen hajaantumista (2). Sen
seurauksena rasvakudos lisääntyy eli
ihminen lihoo.
Rasvakudosta pidetään sairausriskinä
sen aktiivisten aineenvaihdunnan
tuotteiden vuoksi. Tällainen ravitsemuksen
aiheuttama tila on erittäin
yleinen suomalaista tärkkelyspainotteista
dieettisuositusta noudattavilla.
Maksankin tuottamilla rasvoilla on
verenkierrossa vesiliukoinen kuljetusmuoto.
Aterianjälkeinen lipidikuorma
koostuu molemmista rasvatyypeistä.
Kumpi tyyppi niistä on verisuoniriski,
vai ovatko molemmat? Olisikohan sittenkin
niin, ettei syöty rasva ole kummoinen
riski valtimoille?
Tärkkelyksen sijaan enemmän selluloosaa

Kansainväliset ja suomalaiset ravitsemusohjeet
suosittavat runsasta hiilihydraatin
käyttöä. Hiilihydraateista
olisi saatava noin 60 % energiasta.
Loppu jakautuu tasaisesti rasvojen ja
valkuaisen kesken. Suurta hiilihydraattien
osuutta on perusteltu etenkin
sydän- ja verisuonitautien riskin
vähentämisellä.

Suomalaisessa ravitsemuksessa
hiilihydraatit saadaan energiapitoisesta
tärkkelyksestä ja muista
imeytyvistä sokereista. Nimitän tätä
ravitsemussuositusta tärkkelyslinjaksi.
Tuotteisiin liittyvän kuidun on uskottu
tasaavan raskaan glukoosikuorman
haittoja. Uusien tutkimusten mukaan
kuidulla ei ole metabolista merkitystä
(3).

Hiilihydraateista voidaan valita
myös matalaenerginen selluloosalinja.
Se koostuu kasvien tuki- ja solurakenteista
ja rakentuu kasviksista, pavuista,
joistakin juureksista (perunaa lukuun
ottamatta), salaateista, hedelmistä ja
vain hyvin kohtuullisesti kokojyväviljoista.

Selluloosalinjan tultua valituksi
ravinnon tärkkelyksen osuus
pienenee automaattisesti.
Pienikin henkilökohtainen kokeilu
osoittaa, mikä ero näillä kahdella eri
dieetillä on veren sokeritasapainoon.
Elimistö hallitsee tärkkelyslinjan
aiheuttaman suuren verensokerin
vaihtelun runsaalla omalla insuliinin
erityksellä niin pitkään kuin se on
mahdollista. Salakavalasti ilmestyneet
insuliiniresistenssi, prediabetes ja
viimein diabetes ovat tehneet vuosikausia
verisuonia rappeuttavaa työtään,
mutta koska oireet puuttuvat,
verisuonten rappeutumista ei osata
epäillä.

Selluloosalinjan aiheuttama veren
sokerikäyrä on laakea ja heittelemätön.
Tasainen glukoosin imeytyminen
takaa riittävän pitoisuuden veressä. Se
taas saa aikaan pitkän nälättömän jakson
seuraavaan ruokailuun saakka ja
fyysinen ja psyykkinen suorituskyky
säilyy hyvänä. Muutaman viikon kuluessa
myös veren rasva-arvot kehittyvät
suositeltuun suuntaan. Selluloosalinjan
vakiintuessa painokäyrä kääntyy
laskuun.

Selluloosalinja on monilta osiltaan
sopusoinnussa uuden suomalaisen
tutkimustiedon kanssa. Vastaavasti
tärkkelyslinjan haitat ovat helposti
havaittavissa mm. siitä, ettei Suomen
kansa ole koskaan ennen historiansa
aikana ollut näin ylipainoista kuin nyt.
Toinen argumentti tärkkelyslinjaa vastaan
on tyypin 2 diabeteksen raju
lisääntyminen. Sokerin alle sortumisestahan
siinä on kyse.

Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan
häiriöissä on yhdistäviä tekijöitä siitä
huolimatta, että insuliiniresistenssi on
vielä lopullisesti selvittämättä. Jatkuva
korkea verensokeri aiheuttaa muitakin
riskejä. Ainakin kolme solulajia – retinan
kapillaariendoteeli, munuaiskerästen
endoteeli ja hermon tukisolut
– säätelevät glukoosipitoisuuttaan
puutteellisesti. Niinpä diabeteksen
komplikaatioina tunnetaankin retinopatia,
munuaisongelmat ja neuropatiat.

Kohonnut verensokeri aiheuttaa
aineenvaihdunnan kannalta tärkeiden
molekyylien – proteiinien ja rasvojen
– sokeroitumista. HbA1c eli ”pitkä
sokeri” on esimerkki sokeroitumisesta.
Vanhentavien AGE-yhdisteiden
tuotanto ja mitokondrioiden
aineenvaihdunnan häiriöt muodostavat
lisätaakan (4).

Neljän tukipilarin hoitomalli

Valtimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen
hoito- ja elämänohjausmallia olisikin
nyt laajennettava niin, että huomioon
otetaan ravitsemus, lääkitys, liikunta
ja ravintolisät.

Ravitsemuksessa tärkkelyslinjan
(tärkkelys/glukoosi, korkea glykemiaindeksi
ja glykemiakuorma) rajoittaminen
ja korvaaminen selluloosalinjalla
(matala/hyvin matala glykemiaindeksi
ja -kuorma). Mahdollisen kalorisen
vajauksen täydentämiseen sopivat
öljymäiset ravintorasvat vaikutuksiltaan
neutraalia oliiviöljyä suosien.

Eläinrasvojen osalta kohtuullisuus
on suositeltavaa, mutta rasvahysteriaan
ei ole aihetta. Valkuaisaineet ovat
tärkeitä mm. lihaskunnon kannalta.
Eettisten ja ekologisten periaatteiden
huomioon ottaminen myös kannattaa
pitkällä aikavälillä.

Lääkityksen ja
ravitsemuksen tavoite on rasvakudoksen
ja varsinkin sisälmysrasvan vähentäminen.
Liikunta on kaikin puolin suositeltavaa
ja jopa keskeinen hoitomuoto.

Rasitusvammojen ehkäisemiseksi
liikuntaa on kuitenkin lisättävä vähitellen.
Omega-3-rasvahapot näyttävät
ehkäisevän metabolian häiriöihin liittyvää
pro-inflammatorista aineenvaihduntaa
(5).

JELIS-tutkimus puoltaa
etyyliesteröidyn eikosapentaeenihapon
käyttöä sydänkohtausten ehkäisemisessä
ja jo alkaneen taudin ennusteen
parantamisessa. Tarvittava
päiväannos on ilmeisesti selvästi suurempi
kuin perinteisesti on ajateltu
kalaravintoa suositeltaessa (6).

Karnosiini on luonnon oma antioksidantti,
josta on näyttöä sekä proteiinien (7)
että lipoproteiinien sokeroitumisen
hillitsijänä (8). Lisäksi karnosiini
suojannee LDL-kolesterolia hapettumiselta.
Mielenkiintoinen ”uutuus”
on rasvaliukoinen B1-vitamiini, benfotiamiini,
varsinkin diabeettisen retinoja
neuropatian ehkäisyssä ja hillitsemisessä
(4,9,10).

Lopuksi

Suosituimpien painon hallinnassa
käytettyjen dieettien tehoissa ei näytä
olevan mainittavia eroja (15). Välimeren
dieetti kuitenkin ottaa huomioon
makroravinteiden tasapainoiset
suhteet. Se kuvataan myös ainoana
dieettimuotona, joka mahdollisesti
voisi pidentää elinikää. Yli kymmenen
vuoden omakohtaisen kokemuksen
mukaan selluloosalinja noudattaa
hyvin Välimeren dieettiä ja sitä voidaan
hyvin tuloksin soveltaa komplisoituneeseen
metaboliaongelmaan.


Timo Kuusela
LKT
radiologi, eläkkeellä




Tuoreita suomalaisia tutkimushavaintoja
metaboliahäiriöiden synnystä

Valtimonkovetustauti on krooninen tulehdustila, kuten mm. Riina Oksjoki
väitöskirjassaan (11) vahvistaa. Tauti alkaa lapsuudessa ja puhkeaa kliiniseksi
taudiksi aikuisella iällä. Mekanismi on synnynnäinen komplementtiaktivaatio,
toisin sanoen immunologinen. Hapettuneen LDL-kolesterolin
(oxLDL/oxLDL-IgG) osuus ja merkitys taudin synnyssä on keskeinen. Toistaiseksi
oxLDL:n tai inflammaation määritys eivät kuitenkaan ole laajassa
kliinisessä käytössä. Immunologian isä Rudolf Virchow esitti jo yli sata
vuotta sitten, että tulehdus aiheuttaa aterooman valtimon intimaan.
Virchowin näkemys saa lisää tukea Marit Granérin väitöskirjasta (12),
jossa tutkija vertaili sepelvaltimopatologioiden (kvantitatiivinen koronaariangiografia) ja kaulavaltimoiden intima-media-paksuuntumien keskinäisiä
riippuvuuksia. Työhön liittyi myös paastoveritutkimusta ja glukoosi- ja
rasvakuormitusta. LDL-kolesterolin hapettuminen rasvakuormituksen
loppuvaiheessa on perustava laatua sepelvaltimotaudin synnyssä ja etenemisessä.
Insuliiniresistenssi liittyi sepelvaltimotautiin vaikeusastetta lisäävänä
tekijänä. Granérin mukaan insuliiniresistenssi, varhainenkin diabetes
ja metabolinen oireyhtymä vaurioittavat valtimoita jo paljon ennen
oireiden ilmaantumista.

Keväällä 2007 turkulainen ravintokemisti Saska Tuomasjukka havahdutti
tiedotusvälineet esittämällä liberaaleja näkemyksiä ravintorasvoista.
Raportti alkaa: ”Länsimaisten ihmisten elimistö on aterianjälkeisessä tilassa
suurimman osan päivästä.” Kuka tämän pystyy kieltämäänkään. Suositusten
mukaisesti pääateriat ja välipalat täyttävät päivän ja illat napostellaan
TV:n ääressä. Tuomasjukan tekemät rasituskokeet ravintorasvoilla
tuottivat rasvan laadun mukaisia tuloksia. Tyydyttyneet rasvat nostivat
veren lipiditasoa vain kohtuullisesti, mutta vaikutus säilyi pitkään. Sijainnissa
9 kertatyydyttymätön rasvahappo, n-9 mufa (oliiviöljy), nousi korkealle
ja laski nopeasti, eli ruokailun jälkeinen vaikutus oli lyhyt. Rasvan kera
syödyt hiilihydraatit lisäsivät rasvakuormitusta. Rasvojen ja valkuaisten
yhteisvaikutusta ei ilmennyt, joskin viljan sitkoaine (gluteiini) näyttäisi
kasvattavan lipidikuormaa (13).

Sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen läheinen yhteys myönnetään
yleisesti. Auni Juutilainen raportoi väitöskirjassaan (14), että sepelvaltimotaudista
johtuva kuoleman riski oli naisdiabeetikoilla hämmästyttävä 24-
kertainen terveeseen verrokkiin nähden. Miesten riski oli ”vain” 4-kertainen.
Tyypin 2 diabetes vastasi aikaisemmin sairastettua infarktia uuden
infarktiriskin kannalta tarkasteltuna.

Kuopiolaiset Petteri Kallio ym. (3) julkaisivat geenivasteita, joita saatiin
aikaiseksi glykemiaindeksiltään korkealla tai matalla hiilihydraatilla (genenutrient
interactions). Havainnot tehtiin vatsan rasvapeitteestä. Korkean
glykemiaindeksin hiilihydraatti aktivoi 62:ta stressiin liittyvää geeniä.
Matalaindeksinen hiilihydraatti vastaavasti vaimensi 71:tä geeniä, jotka liittyivät
insuliinin signalointiin ja apoptosiin. Artikkelissa tarkastellaan geenien
ja ravintoaineiden vuorovaikutuksia ja siihen liittyi laaja pääkirjoitus.

Kirjallisuutta
1 European Commission. CVDIMMUNE. A specific targeted
project funded by the sixth framework program of the
European Commission 2006.
2 Sonksen P, Sonksen J. Insulin: understanding its action
in health and disease. Br J Anaesth 2000;85:69–79.
3 Kallio P, Kolehmainen M, Laaksonen DE ym. Dietary
carbohydrate modification induces alterations in gene
expressions in abdominal subcutaneous adipose tissue
in persons with the metabolic syndrome: the FUNGENUT
Study. Am J Clin Nutr 2007;85:1417–27.
4 Brownlee M. The pathobiology of diabetic complications.
A unifying mechanism. Diabetes 2005;54 :1615–25.
5 Lee S, Gura K, Kim S, Arsenault D, Bistrian B, Puder M.
Current clical applications of omega-6 and omega-3
fatty acids. Nutrition in Clinical Practice
2006:21:323–41.
6 Liu S, Willet WC. Dietary glycemic load and
atherothrombotic risk. Curr Atheroscler Rep
2002;4:454–61.
7 Yokoyama M, Origasa H, Matzunaki M ym. Effects of
eicosapentaenoic acid on major coronary events in
hypercholesterolaemic patients (JELIS): a randomized
open-label, blinded endpoint analysis. Lancet
2007;369:1090–8.
8 Hipkiss AR. Would carnosine or a carnivorous diet help
suppress aging and associated pathologies? Ann N Y
Acad Sci 2006;1067:369–74.
9 Várkonyi T, Kempler P. Diabetic neuropathy:
new strategies for treatment. Diabetes Obes Metab,
julkaistu verkossa 26.6.2007. Doi: 10.1111/j.1463-
1326.2007.00741.x
10 Jermendy G. Evaluating thiamine deficiency in patients
with diabetes. Diab Vasc Dis Res 2006;3:120–1.
11 Oksjoki R. Immune mechanisms in atherosclerosis.
Focus and role of the complement system. Helsinki:
Yliopistopaino, 2006.
12 Granér M. Determinants of coronary and carotid
atherosclerosis in finnish patients with clinically
suspected coronary artery disease. A Quantitative
angiography and ultrasound study. Helsinki University
Printing House, 2007.
13 Tuomasjukka S. Strategies for reducing postprandial
triacylglycerolemia. Food Chemistry, University of Turku,
2007.
14 Juutilainen A. Gender, type 2 diabetes and risk of
cardiovascular disease. Kuopio University Publications
D. Medical Sciences 373, 2005.
15 Malik V, Hu B. Popular weight-loss diets: from evidence
to practice. Nature Clinical Practice Cardiovascular
Medicine 2007;4:34–41.