Ajattelin, etten kajoa tuohon Kanerva-juttuun, mutta kun kaikki näyttää sen ympärillä pyörivän, paan pari riviä.
En puutu 'syntiin', josta Ile 'kärähti'. En puutu median merkitykseen suoranaisesti. 'Pärähdän' politiikan substanssiin hiukka.
Olen jo sen verran yli kolmekymmentä, että olen nähnyt, mitä politiikalle on ajan saatossa tapahtunut.
Silloin joskus politiikka perustui toisistaan poikkeaviin näkemyksiin yhteiskunnan kehittämisen suunnasta. Oli porukoita, jotka ajoivat oikeiksi kokemiaan arvoja yleisiksi käytänteiksi. Vasemman laidan kannattajat painottivat yhteiskunnan vastuuta jäsenistään. Maalaisliitto piti tärkeänä viljelijöiden tulotasoa.
Kokoomuksen/oikeiston pointti oli, että tasa-arvo on sitä, että kaikilla on tasa-arvoiset lähtöasetelmat elämän riennoissa - ja se riittää. Nuo kolme suuntausta ovat karkeistettuja, mutta suuntaa antavia.
Sitten jossain vaiheessa tuli väliintuleva muuttuja, josta sitten kehittyi kaikkea politiikkaa ohjaava tekijä. Löytyi KANSAINVÄLINEN KILPAILUKYKY, jolle alisteisiksi jäivät ns. ideologiset näkemykset.
Kun sitten Neuvostotasavaltaliittokin peruutettiin, niin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi jäi KAPITALISMI, jota jotkut ymmärtämättömät
kutsuivat markkinataloudeksi, mitä se todellakaan ei ollut eikä ole.
Puolueet alkoivat muistuttaa yhä enemmän toisiaan - kaikki olivat sosialidemokraatteja(!), kunnes kaikista tuli markkinatalouden juoksupoikia ja -tyttöjä.
Varsinaisia eroja ei puolueitten väliltä löytynyt, paitsi omat vappujuhlat.
Kansalaiset huomasivat tuossa vaiheessa, että oli yks lysti, mitä puoluetta kannatti, koska homman keskiön saneli talouselämä l. kansainvälinen kilpailukyky.
Ei ollut muuta uskontoa kuin pääomien uskonto. Kun tämä oli tajuttu, siis ettei poliittisilla valinnoilla ollut mitään merkitystä, etääntyi kansa ns. perinteisestä politiikasta. Tulos oli aina sama, äänesti mitä äänesti.
Keskiöön nousi viihdeteollisuus. Kaikki tanssikilpailut ja mediamarkkinat täyttyivät julkkiksista, joita olivat 'yhteisten asioiden hoitoon' (!) valitut kansanedustajatkin.
Kansan edustajista tuli markkinapellejä, koska muutakaan ei voitu.
Kiinnostus politiikkaan oli sama kuin mihin tahansa Big Brother/Idols hahmoon. Politiikasta oli tullut mediasirkusta. Politiikasta oli tullut viihdettä. Kaikki tiedämme, miten viihteeseen suhtaudutaan: Sille nauretaan, sen kanssa syödään sipsejä ja juodaan Cokista. Se on kivaa. Holopainen on huumekierteessä, Lailalle kolmoset, tissiä eduskunnassa.
Mitä ihmettelemistä on siinä, että marioneteilla pelataan, kun politiikan tärkein sanoma on : Kansanedustaja juopotteli telttareissullaan, Keijo pääsi pehkoille, Ilpolla ja Hilpalla kolmas ero - miten käy lasten.
Kansalta on viety valta, kansanedustajat ovat antaneet valtansa "Ostakaa paskaa-porukoille" - kansa katsoo viihdettä eikä erota kotikatua uutisista - toinen vaan on kivempaa, mutta sekin vaihtelee.
2 kommenttia:
Niin mistäs tämä saakaan alkunsa? Olisikohan siitä, että idea oikeasta ja väärästä on mielessä vain kun ollaan vihaisia, että joku sai jotain enemmän tai nopeammin - mutta siinä välissä ei ole ideologiaa ja sehän taas sopi. Joku sanoi, ettei tarvitse olla eikä saakaan kuulemma enää postmodernissa maailmassa mitään ideologiaa olla sillä sehän heti sitten lyö silmät kiinni. Mutta sen se tekee ilmankin.
Silmien kiinnimeno on siis jotain muuta kuin politiikkaa. No mitä se sitten on. ON:
Sen ymmärtää kun ymmärtää ontologiaa. Uskoisin. Uskon asia sekin.
'Näin on', sano Manukin aikoinaan.
Lähetä kommentti