Paniikkihäiriö valimossa

Valimon itkuvirttä:

"Me X-sukupolven lapset olemme loppuun saakka kyynisiä, emme ota riskejä emmekä usko yhtään mihinkään. Emme usko Jumalaan, emme usko sosialismiin, emme usko isänmaahan, emme usko suuriin kertomuksiin - mutta uskomme selvään setelirahaan. Kaikella on hinta, mutta millään ei ole arvoa.

Me tiedämme että poliitikot valehtelevat aina ja että politiikka on likainen ja raaka peli, jonka idea on klähmintä ja selkäänpuukotus ja että poliitikko on niljakas pohjamudissa elävä raadonsyöjä, jonka pää on puuta, sydän kiveä ja selkärangan tilalla on kumikopio. Aivan puolueesta riippumatta.

Suhteellisen turvatun lapsuuden ja nuoruuden, jolloin koimme että meille on pelkästään taivas rajana, jälkeen meiltä kiskaistiin matto alta - ja tulevaisuutemme tuhottiin. Tämän jälkeen meidän osamme, onnekkaimpia meistä lukuunottamatta, ovat olleet pätkätyöt, silpputyöt, tilapäistyöt, työttömyys, haistapaskakurssit ja hanttihommat. Olemme saaneet vain uneksia niistä turvallisista työsuhteista, vakaista elinolosuhteista ja varmoista uraputkista, joista vanhempamme nauttivat.

X-sukupolvi suhtautuu tulevaisuuteen pessimistisesti. Koska suurten ikäluokkien politiikka on epäonnistunut ja vasemmistolaisuus on kärsinyt täydellisen konkurssin, niin uuskonservatiivit edustavat hyvin oikeistolaista - oikeistokonservatiivia - talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Kärsimyksistä ja sivuvaikutuksista viis, se ainakin toimii. Ja kun suuret ikäluokat jo onnistuivat tuhoamaan hyvinvointivaltion ja sen perustan, niin onko millään enää mitään väliäkään?
Katkerinta asiassa on, että 1990-luvun lama ja sitä seurannut talouskatastrofi ja massatyöttömyys oli tietoisesti aiheuttua ja sen aiheutti Holkerin hallitus - ja sitä seurannut Esko Aho ja Iiro Viinanen yrittivät sitten sammuttaa tulipaloa bensiinillä täysin älyttömällä ja katastrofaalisella talouspolitiikallaan ja pahensivat laman katastrofiksi

X-sukupolvi vihaa aatteita, ideologioita, suuria kertomuksia ja bullshittia, mutta rakastaa reaalipolitiikkaa ja realismia.

Näin siis päästöpäällikkö itse.

Olen poiminut tähän vain muutamia keskeisiä propagoituja sloganeita mm. maahanmuuttovastaisuus olisi ehkä mainittava.

Kuitenkin tuntuu siltä, että päästö on kuin babtistisaarnaajan.

Erikoista 'järjenkäyttöä' osoittaa suurten ikäluokkien niputtaminen ja syyllistäminen olevien olojen perustaksi. Ikäänkuin suuret ikäluokat olisivat tietoisesti lapsilleen pyrkineet järjestämään pätkätyöt ja taloudellisen ahdingon.

Valumestarin 'rationaalinen' analyysi on kyllä säälittävä linkittäessään 90-luvun laman "vasemmistolaisten Iiro Viinasen ja Esko Ahon" tietoiseksi teoksi. (Kun kelkka luistaa, niin lasketellaan)

Käsittääkseni vanhemmat ovat kautta aikain pyrkineet tuottamaan lapsilleen paremmat elinolot kuin itsellään - mikäli suinkin mahdollista. Suurten ikäluokkien niputtaminen homogeeniseksi massaksi on täyttä paskaa. Jos palkkatyöläinen suositteli lapsilleen oppikoulun käymistä, taka-ajatuksena oli varmasti oletus koulunkäynnin 'siunauksellisuudesta' - ei suinkaan pahantahtoinen kusetus, jota päästöpäällikkö uhoaa!

Vasemmistolainen politiikka ei varmasti ole ollut syynä 90-luvun lamaan eikä nykyisenkään. Jos syyllisiä etsitään, voitaneen pohtia markkinakapitalismin osuutta globalisaatiobuumiin ja sitä kautta työttömyyteen. Tarpeena kun on ollut voiton maksimointi hinnalla, millä hyvänsä. Tosin aidot markkinauskovaisetkin lienevät tosissaan uskoneet 'vapaiden' markkinoiden oikeasti tuottavan yhteistä hyvää, mutta kuten näemme: ei tullut lasta, mutta paskaa. Valtiota, jota vihataan, huudetaan apuun, kun on paska housussa.

En vähättele pätkätyöläisongelmia - en lainkaan, mutta suurten ikäluokkien syyllistäminen on hyvin typerää. Jos meitä on paljon, niin syy tällä logiikalla olisi sodasta palanneiden aktiivinen sukupuolivietti.

Ps. X-sukupolvi
(Wikipedia)

X-sukupolvi on sana, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea. Käsite on peräisin kanadalaisen kirjailijan Douglas Couplandin kirjasta Tuntematon sukupolvi (Generation X: Tales for an Accelerated Culture).

X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1978 syntyneet ikäluokat, eli ne ikäluokat, joiden opiskeluihin tai työelämään astuminen osuu 1990-luvun vaihteeseen osuneeseen lamaan.

Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat
Neuvostoliiton romahtaminen,
Berliinin muurin murtuminen,
Yhdysvaltojen nousu maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio.

Suhteellisen turvatun lapsuuden ja nuoruuden jälkeen X-sukupolvi on kohdannut jatkuvia vaikeuksia; he astuivat työelämään vaiheessa, jossa työttömyys pysyi vuosikausia 15–20 % tasolla ja jolloin pätkätyöt, tilapäistyöt ja epätyypilliset työsuhteet yleistyivät ja perinteiset vakituiset ja pysyvät työsuhteet pitkälti harvinaistuivat.

X-sukupolven elämää on myös leimannut työpaikkojen ja tuotannon häviäminen halpojen työvoimakustannusten maihin, kohoavat asumiskustannukset joita inflaatio ei enää tasoita, sekä tuloerokuilun leveneminen.

Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen. 1990-luvulla monia rock-yhtyeitä jopa leimattiin X-sukupolven äänitorviksi, etunenässä Nirvana, jota pidettiin ajatusmallin jonkinlaisena suunnannäyttäjänä, varsinkin sen nokkamiestä Kurt Cobainia.

X-sukupolvea ja X-sukupolven ajattelua leimaavia tekijöitä on väitetty olevan muun muassa:

* kyynisyys ja nihilismi, aatteellisuuden halveksinta
epäluottamus kirkkoon, valtioon ja yhteiskuntaan

*suurten metakertomusten ja ideologioiden halveksunta
vihamielinen asenne uskontoon ja sosialismiin

*"Entä sitten?" -asenne

*Carpe diem -ajattelu, epikurolaisuus, vain tässä hetkessä eläminen

*epäluottamus politiikkaan ja poliittiseen vaikuttamiseen
aiempia sukupolvia korkeampi avioliitto- ja ensisynnyttäjäikä

*vähäinen lapsiluku; monet X-sukupolven edustajat ovat jättäytyneet kokonaan lapsettomiksi

*yksinhuoltajuus, avioerot ja epäluottamus perheinstituutioon; perheinstituution mureneminen

*asevelvollisuuden kyseenalaistaminen ja NATO-myönteisyys

*vastenmielisyys perinteisiä puolueita kohtaan

*riskinoton välttäminen ja turvallisuushakuisuus
yksilöllisyyden korostaminen

*resurssien kohdentaminen omaan elämään ja sen turvaamiseen

*verkostoituminen ja globalisoituminen

*elinkautinen oppiminen: jatkuva pakko-opiskelu oman työmarkkina-arvon turvaamiseksi.

*korkea kouluttautumisaste mutta edellistä sukupolvea heikompi työllistyminen

*uusavuttomuus perinteisissä kotitaloustaidoissa mutta huippuosaaminen työtaidoissa

*korkea medialukutaito sekä valmiudet tietotekniikan käyttöön

*korkea kielitaito, kansainvälistyminen

*huonoihin työsuhteisiin pakon edessä suostuminen ja sopeutuminen.