VAINAITA

Soitin upille pari viikkoa sitten. Oli mökillä saaressa. En ollut pitkään aikaan ollut kontakteissa. Oli kiva jutella. Tuli puhe kalastuksesta. Kuhaa oli tullut uistelemalla hyvin tänä kesänä. Oli järvi puhdistunut sitten viime päivitysten. "Puhuu ne jotain, että sinilevää olis, ja sitä ei kuulemma saa heittää kiukaalle eikä pestä astioita. Mutta ei ne juomisesta oo mitään puhunu. Mää juan sitä niinku ennenvanhaan."

Puhe siirty kualleisiin kavereihin. Niitä oli melko runsaasti. Aika kulkee ja kello kuluu. Siinä lopeteltiin, mutta vähän ajan kuluttua tuli tekstari: VAINAITA...ja rivi nimiä vielä käsittelemättömien lisäksi. Kännykkä soi ja Upi tahto selittää ilmasujaan. Käyttää kuulemma niistä, joita ei oo pitkään aikaan tavannut liitettä : vainaa. On kuulemma kohteliampaa kun sanoo esim. Jussivainaa kuin Jussi...kun ei voi olla varma.

Lukioaikana oltiin melkein joka ilta Upin kanssa Hämpillä. Meillä oli Volkkari - punanen. Sillä mää iskin vaimonkin - ja monta muuta. Ei tiätty ollu käytössä, jos oltiin kaljoissa - sitäkin tapahtui. Holjaa oli sillon. Yhtenä jouluaattona käytiin melko pieruissa Timpalla, siä kun sai aina vähän miästä väkevämpää. Kivoja ihmisiä oli Timpan vanhemmat Alpo ja Anni - vainaat. Timpa elää viä. 

Upilla ja vaimollaan meni sukset ristiin jossain vaiheessa. Upi otti puolta nuoremman - melkein. Jotenkin vanhat kaverit hajautu eikä oo paljon yhteyksiä pidetty. Se on väärin. Vainaita ei oo noissa vanhoissa porukoissa oikeestaan ollenkaan. On pikkusen etäisempiä ne, jotka on vainaita. Aika syä suhteita. Saas nähdä, jos ens kesänä kirjotan, onko vainaita. Joskus se käy ite kullekin.