Ihminen on perusluonteeltaan laiska. Jos ihmistä ei olisi joko porkkanan tai kepin voimalla saatu toimimaan – tavoitteenaan palkkio, jota on seurannut joko kivun välttäminen tai mielihyvä – eläisimme edelleen aikaa, jolloin kenenkään mieleen ei tulisi pyörän keksiminen.
Nyt on kuitenkin kaikenmaailman humanistilällyjen puheet täynnään itkuista valitusta kiireestä : ”Kun ei ehdi, kun on paineita, kun pomo pomottaa…” Nämä tosiasialliset turhantoimittajat kirjoittavat insinööritieteiden kehittämillä välineillään itkuvirsiään tavoitteenaan suurempi joutilaisuus.
Mitä ovat filosofit, psykologit ja teologit ynnä muut tyhjäntoimittajat aikaansaaneet? Eivät mitään!
Onko joku ’ihmistieteiden’ ongelma ratkennut tuhansien ja taas tuhansien humanistihörhöjen pohdiskeluiden tuloksena? ”Cogito ergo sum”? Pohditaan sitä ja tuotetaan hyvinvointia!!!
Todellisia tuloksia, joista ovat kaiken maailman poppamiehetkin päässeet nauttimaan, ovat tuottaneet insinöörit ja nörtit.
Jos humanistihippulat olisivat hoitaneet Suomen talouspolitiikkaa, kiipeilisimme puissa ja vaihtaisimme oravan nahkoja lahnoihin (omega 3 on tosin kelpo rasvahappo, ja liikunta oravien jahtaamisessa pitäisi paineet kurissa). Nämä joutolaiset nauttivat kuitenkin kaikesta tekniikan suomasta hyvinvoinnista valittaessaan kiirettä Toyotoitaan käynnistäessään:”On niin kiire, kauhea kiire ja stressi iskee. Täytyy varmaan ottaa joku debrimaatiolääke”
Koulutus tulee muuttaa kokonaisuudessaan vastaamaan hyvinvointiyhteiskunnan todellisia vaatimuksia. Psykologiat, filosofiat, uskonnot, kuvaamataidot ja kuorolaulut tulee korvata matematiikalla, kemialla ja fysiikalla ja teknisellä työllä. Kovalla työllä! Työtä tulee sisällyttää jo peruskouluvaiheessa opetussuunnitelmiin. Kakarat mettiin liikkumaan ja painia ja nyrkkeilyä kurssivalikoimaan.
Jos ihminen tahtoo nauttia nykyaikaisesta hyvinvoinnista, on myös talkoisiin osallistuttava. Tehtäköön tai itkettäköön – vaihtoehtoisesti tehtäköön ja itkettäköön!
Jos työ ei maita, on 10 miljoonaa intialaista saatavissa korvaamaan humanistilällyköiden turhan puuhastelu ja ’työ’ vaihtuu tekemiseen lässytyksen sijasta.
Ei auta itku markkinoilla! Nopeat syövät hitaat! Siinä pari perusohjetta kiireestä valittaville.
7 kommenttia:
Hah hah :D Tämä teksti riemastutti minua perinpohjin. Nauroin lähes kyyneleet silmissä...
Linkitin tekstisi Arkiterapeutti Kops - blogiini:
http://kopsista.blogspot.com/
Terveisin RitaKops
Olisikohan tämä sellainen yin/yang-kysymys, tai kenties ping pong? Menemmepä aktiivisuudessa tai passiivisuudessa liian pitkälle, niin hukka perii. Tai verottaja. Tai sydänkohtaus. ;-)
Todellisia tuloksia, joista ovat kaiken maailman poppamiehetkin päässeet nauttimaan, ovat tuottaneet insinöörit ja nörtit.
Kissan villat!
Minulla on kotona pölynimuri, jonka on suunnitellut insinööri, mies, joka ei ole koskaan imuroinut.
Siinä on sille pienelle mukana kulkevalle pölysuuttimelle vain yksi paikka: suoraan kädensijan alapuolelle oleva pieni koukku, johon suulake tulee kiinnittää ja jossa sen tulisi pysyä vähintään yhtä hyvin kuin kengurunpoikasen emon pussitaskussa.
Kun tartun imurin varteen, niin tämä pieni suulake lentää usein jo siinä vaiheessa ensimmäisen kerran lattialle, ja joka kerta kun käteni koskee vartta, se lentää uudelleen ja uudelleen, koska vartta ei voi pitää muusta kohtaa imuroidessa. Likaista suulaketta ei viitsi pistää edes taskuunsa ja pakkohan se on mukana kuskata yläkertaankin. Imuri oli kallis ja hyvänmerkkinen, mutta tämä pieni haitta tekee siitä uskomattoman kiusallisen, etenkin kun imurointi on muutenkin inhaa puuhaa, saatikka kun joutuu kumartelemaan useita kertoja rundin aikana.
Jos insinööri olisi siis nainen, pikkusuulakkeelle olisi taatusti paikka muualla kuin kädensijan alla.
Nörtttien suunnittelukukkasistakin olisi esimerkkejä pilvin pimein, mutta jääköön toiseen kertaan.
Iines,
Näyttää(kö) siltä, että otat kovin vakavasti kaikki ilmiöt ympäristössä?
Selvennän, että kyllä tässä on pyritty olevaista lähestymään 'ystäväni' Rautarouvan näkövinkkelistä. Hän kun on
osoittanut, että totuuksia on vain yksi, ja se on hänellä;)
Mutta tulkinta on aina avoin...
Eipä tuohon ole oikeastaan mitään lisäämistä. Jos jonkun mielestä tuo teksti oli parodiaa, sopii katsoa peiliin.
Voimme kulkea vain eteenpäin, ja tuohon me olemme joka tapauksessa menossa. On muistettava, että silloin, kun Suomea viimeksi johtivat humanistit, Suomi oli köyhempi ja kurjempi kuin yksikään nykypäivän kehitysmaa, ja se oli sääty-yhteiskuntaa. Siinä yhteiskunnassa myös allekirjoittaneen isoäiti myytiin huutokaupalla lapsiorjaksi hänen jäätyään orvoksi.
Vain vahva talous ja rasvattuina pyörivät pyörät mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan. Miettikääpä sitä.
Vielä yksi asia. Suomen ongelma on siinä, että meillä on erinomaiset insinöörit, mutta huonot myyntimiehet ja vielä huonommat johtajat. Ehkäpä Reserviupseerikoulu ei sittenkään ole se paras johtamistaidon opisto, ja ehkäpä uskonnon sijaan kaupalliset aineet pitäisi olla peruskoulussa pakollisena.
Johtajuudesta (juuri tuolta kantilta) yritin puhua jo muutama vuosi sitten kun revin auki termin tone-of-voice mutta eihän kukaan enää halunnut kuullakaan.
Tästä pitäisi sepittää enemmän.
Lähetä kommentti