UUSI TEKSTI

Ei oo tullu kirjoitelluksi, kun ei oo ollu asiaa. Ei oo sen puoleen nytkään, mutta siskolikka (likka! - 60-kymppinen ämmä) kyseli eilen, että mikä on, kun ei tekstejä ilmaannu, nyt olis aikaa lukee niitä. Kun ei oo aiheita, niin ei oo. Sillon ei paljo kirjotella, ja se taas johtaa siihen, että aina vähemmän tulee kirjoteltua.


Eli että, kun ei oo nykkään aiheita, niin ei oo muuta sytä kirjottaa, kun se , ettei oo aiheita, joista kirjottaa. Pojan kuva korismatsissa oli naamakirjassa. Komee ja urheilullinen on poitsu. Tullu isäänsä. Puntillakin oon alkanu taas käydä kesän jäljiltä, kun ei paljon tullu reenattua. Ny meni kuiteski jo 100kg penkiltä - ja kakoset viä tommosen parin viikon reenin jälkeen. Maha ei putoo. Appiukon hautajaisiin oli työ änkee itteensä mustaan pukuun, kun maha on ku pallo. Kaks viikkoo oon ny ollu niinkö dieteetillä - atkinssonin tyyppisellä, mutta ei oo ihmeitä tapahtunu. Viis kiloo, kun putois, niin löytys vaatetta niin maan pirusti, mutta enste pitäs se viis kiloo saada pois, kun uusia en viitti mennä ostaan, vaikka rahaa olis kyä. Mutten tykkää muutenkaan homeltaa kaupoissa, ja saatanan ahtaissa pukukopeissa, siä seisoskella kalsareilla ja huudella myyjälle, jos on, ettei mee mahasta, tai on liian pitkät lahkeet. Kun eivät oo kehittäny sitä pölynimurikauppiasmetodia, että änkeisivät kotio sisään, ja parin tunnin pajatuksen jälkeen olis uus imuri - tässä tapauksessa syyskuasi ostettuna ja sopis kun valettu, siitä mää tykkäisin, mutten kaiken maailman tressmanneilla hyppimisestä. Pitäs ostaa kameranjalkakin, mutten viitti lähtee kotoo mihkään. Taidan olla deprimoitunu tai jotain, kun ei huvita kirjottaakaan, eikä paljo vittuillakaan kellekään lokeissa. Tulis kesä!