Maaseudun hiljaisuudessa

Tulipa käydyksi Korpilahden mökillä hiljentymässä. Kun -81 ostimme tuon kesäpaikkamme, asuimme Säynätsalossa, nykyistä Jyväskylää. Asuimme koulun yhteydessä aivan Päijänteen rannassa. Juuri tuon 'kotoisen' vesiliikenteen takia en edes harkinnut kesämökkiä Päijänteen rannoilla. Löysimme kirkasvetisen pienen järven korvesta n. 30km Säykistä. Syvä kallioiden väliin sijoittuva pikkujärvi oli meille rauhan ja hiljentymisen paikka.
Poika oli syntynyt samana vuonna, ja mikä oli vauvan kasvaessa ensimmäistä kesäänsä luonnon ja hyttysten keskellä.
Iltaisin ei autoistumisen äänet häirinneet. Romanttista oli pikemmin järven toisesta päästä tyventä vettä myöten kuuluneet 'filosofoinnit' ja haitarin haikeat sävelet, jotka kestivät yöhön niin pitkään kuin nuotiossa hehku riitti.
Paljon on 26v:ssa päässyt tapahtumaan. Maalaisten kakarat ovat virittäneet moponsa isien jyrätessä pikku pieruissa mönkijöillä. Polttopuut kuuluu halottavan K-kaupan koneilla. Moottorisahat vonkuvat aamusta iltaan ja liikenne on nelinkertaistunut. Ysitie ei hiljene yölläkään, vaikka matkaa on linnunteitse pari kolme kilometriä. Korkeat kalliotkaan ei estä taustametelin kuulumista. Kehitys on kehittynyt. Todellisuudessa hiljaisempaa on kotona Tampereella Rantaperkiössä, jossa ikkunoitten alla kulkee vain pyöräilijöitä ja lenkkipolulle siunaantuneita opiskelijatyttöjä vanhojen silmien iloksi. En minä valita. Talvella mökillä toki on hiljaista, kun lumi hiljentää äänet.
Suurinta mekkalaa pitivät korpit, jotka kaiketi olivat löytäneet kalliorinteeseen tuupertuneen hirvivanhuksen - tai sitten jonkun muun. Mutta nuo olivat niitä luonnollisen luonnon ääniä, jotka eivät karkeudessaankaan häiritse.