Ystäväni Pekan arvio blogiharrastuksestani - mitä tuohon sanoisi?
"Yleensä kaikki henkilöt joilla on nettipäiväkirja tai kotisivut ovat pääasiassa narsisteja, tai heillä esiintyy muita epävarmuuden oireita. Miksi pitäisi esitellä omia mielipiteitään/ajatuksiaan julkisesti? Vahvistaakseen omia mielipiteitään ehkä?
Ihmisillä jotka ovat henkisesti tasapainossa, ei tällaista tarvetta ole esitellä omia ajatuksiaan. Heidän ei tarvitse etsiä muiden tukea ja vahvistusta omille ajatuksilleen. He tietävät olevansa oikealla "tiellä". Tällöin muiden mielipiteet eivät vaikuta em. kaltaisten ihmisten ajatteluun. He luottavat omaan intuitioonsa, eivät vaeltele laumojen mukana.
"Ne jotka tietävät ei puhu, ne jotka puhuvat eivät tiedä".
De Dao Jing
Suomeksi mukautettuna ehkä: "Kel onni on, se onnen kätkeköön".
Oman mielipiteeni mukaan: Vain yksinäisyydestä löytyy rauha, sitä ei tarvitse etsiä, sillä se on jo jokaisella. Se pitää vain löytää. Useimmat eivät löydä, vielä useammat eivät älyä edes etsiä."
Pekka
1 kommentti:
Osuinpa arpomalla tähän merkintään, kun ajattelin kurkistaa, mitä muuta mielenkiintoista löytyy, kuin etusivun tuoreimmat.
Tuo Pekan kommentti heijastelee joitain vuosia sitten vallinnutta ajattelua yksityisebb blogin pitämisestä. Blogeja on joka lähtöön, ei voi sanoa oikein mitään kategorisesti *blogeista*.
On esimerkiksi niin, että blogimaailmassa altistetaan oma näkemys toisten näkemyksille, päästään usein myös dialogiinja saattaapa olla, että oma ajattelu avartuu, siihen liittyy uusia näkemyksiä. Itsensä kanssa on niin tavattoman helppo olla samaa mieltä.
On myös niin, että jotkut blogit antavat lukijoilleen paljon. Anti voi olla mietteitä, hetken pysähdyksiä ajan virtaan, kuvia, virikkeitä, tietoa. Ja blogimaailmassa onkin vahvana virtauksena tämä jakaminen. JOs itse haluan uusia virikkeitä ruuanlaittoon, kurkista ruokablogeihin. Neuleblogeista nyt puhumattakaan.
Ja kolmanneksi, argumentteja kun on aina hyvä olla kolme, syntyy hyvä rytmi, kirjoittaminen on mainio tapa oppia. Ei sen blogin tarvitse edes saada lukijoita. Julkisuuteen kirjoittaminen on erikaista kuin pöytälaatikkoon kirjoittaminen. Mahdollinen toinen lukija, kuten nyt tälle merkinnälle vuosien jälkeen, vaikuttaa tekstiin, ajatteluun, koko siihen kirjoittamisen hetkeen. Kertominen ja tarinointi taas on jotain niin syvällä meissä itsessämme olevaa, että eiköhän sitä ole harjoitettu niin kauan kuin inhimillistä kulttuuria yleensä.
Hmm... syntyipä sen muotoinen ajatus, näin ennen aamulenkille loikkaamista, että taidan laittaa omaan blogiini, minä narsisti, ihan kuin tämä nyt olisi ollut joten suurta ja mahtavaa Ajattelua ;-D
Lähetä kommentti