2.1.2008

Pehmennetty Linkola


Pehmennetty Linkola
[Matti Kankare 17.3.2006]
Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. Terra Cognita 2005.


Hänhän on kuin kalastaja-ekofilosofi Pentti Linkolan amerikan-serkku. Evoluutiobiologi Jared Diamond maalaa kauhukuvia siitä, miten nyky-yhteiskunnat pohjattomassa ahneudessaan ja luonnon ryöstämisessä tuhoavat oman tulevaisuutensa.

Diamond pyrkii todistamaan, että kulttuurien romahduksella on sama kaava, jonka avulla voidaan arvioida niin maya-kansan kulttuurin tuhoutumista, Ruandan kansanmurhaa, Kiinan valtavia ympäristöriskejä tai Australian vesiongelmia.

Kaavassa on muutama perusmuuttuja: ilmastonmuutos, vihamieliset naapurit, ystävälliset kauppakumppanit ja yhteisön reaktio välittömästi esiintyviin ympäristöongelmiin. Yksi on kuitenkin merkittävin.

"Metsien häviäminen on tärkein tekijä kaikissa kuvaamissani menneiden yhteiskuntien romahduksissa", Diamond kirjoittaa.

Ja kun asia siirretään nykyaikaan, metsien merkitys maapallon luonnon kiertokulussa ja sitä kautta myös taloudellisena tekijänä on vain kasvanut.

Diamondin kaava ei ole täydellinen, mutta ajattelemisen aihetta se antaa.

"Pyytäkää ympäristötutkijaa nimeämään maat, jotka väestönkasvu ja ympäristölle aiheutettu rasitus on ajanut kuilun partaalle", Diamond kehottaa.

"Pyytäkää sen jälkeen politiikan tutkijaa nimeämään sisällissotien repimät maat, joiden poliittinen keskusjärjestelmä on murentunut."

Diamondin mukaan molemmat antavat saman vastauksen: Afganistan, Bangladesh, Ruanda, Haiti, Irak, Nepal ja Filippiinit.

Pitävätkö Diamondin väitteet paikkansa?. Osittain pitävät. Ongelmana on vain, että Diamond yhdistää poliittisen epävakauden ja ympäristökriisit liian saumattomasti toisiinsa. Aina syyt ja seuraukset eivät ole selviä.

Lopussa kirja muuntuu poliittiseksi manifestiksi. Ei Diamond silti mikään Greenpeacen äänitorvi ole: hän ymmärtää ja arvostaa kansainvälisten suuryritysten toimia ympäristön tilan kohentamiseksi.

3 kommenttia:

Homo Garrulus kirjoitti...

Pitää lukea. Kiitos ideasta, bluffia elämä kaikki - onko rakkaus sitä myös? Tai usko?

Onko usko=rakkaus tai rakkaus > usko tai usko > rakkaus samaa kehäpäätelmää, jossa ihminen tukehtuu omaan mielihyväänsä ja selittää sen sitten samalla.

Kulttuuri on osa suurempaa samaa kehää, meidän-oma-maa bluffi siinä tapauksessa. Tosi masentavaa.

peeÄR - mies kirjoitti...

Onko niin, että olet tutustunut 'projektiini' laajemminkin;)

Jotenkin assosioin filosofiasi täten.

Jätän kysymyksiisi vapaat kädet - mielenkiintoinen kehä.

Homo Garrulus kirjoitti...

En ole mutta olen katsonut kaikkien bloggeihin, jotka kirjoittavat saman minkä minäkin: skeptismiä ilman tätä vanhaa entisajan skeptismiä: jotain liikkuu tällä hetkellä aika paljon pinnan alla ja raha-vallan kanssa liikkuu vielä suurempia asioita - olkoon sitten bluffia tai ei. Temppeliherrojen maailma on ainakin otettu auki aika pitkälle: siinä on ollut bluffia ilman konspiraatiota. Kunnon bluffia koska se on myynyt.

Oletko kirjoittanut kirjoja - niin voi olla että olen sinua lukenutkin.