28.1.2008

Vallankäyttöä?


Kansanedustaja Erkki Tuomioja esitti taannoin näkemyksenään, että kirkko ja koulu tulisi erottaa toisistaan. Siis kyseessä on ajatus, että uskonto oppiaineena ei kuulu kouluopetukseen. Kansan enemmistö lienee kuitenkin sitä mieltä, että uskonnon opetuksen poistaminen kouluista ei ole perusteltua - vaikkeivat itse ns. uskovaisia olisikaan - jo siitäkään syystä, että kirkko on kuitenkin merkittävä osa Suomen kulttuurihistoriaa. Kirkko on mm. aloittanut kouluopetuksen, ollut keskeisessä roolissa yliopistokoulutuksessa jne.

Itse ajattelen niin, että opetettakoon uskontoa kouluissa. Toteutettakoon nykyisen lainsäädännön mukaista katsomusaineiden opetusta, joka mahdollistaa myös muihin uskontoihin kuuluville oman vakaumuksensa mukaisen opetuksen sekä elämänkatsomustiedon opetuksen ns. uskonnottomille, siis oppilaille, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.

Yksi merkittävä muutos - vähintään asetustasolla - kuitenkin tulisi tehdä. Kirkkoon kuuluva lapsi on velvoitettu opiskelemaan ev.lut. uskontoa, ja mitä pidän suurena EPÄKOHTANA: Kirkkoon kuuluva lapsi ei SAA opiskella Elämänkatsomustietoa, vaikka haluaisi. Tämä epäkohta tulee merkitseväksi erityisesti lukio-opinnoissa. Vaikka oppilas olisi suorittanut kaikki uskonnon pakolliset kurssit, hän ei nykylainsäädännön mukaan voi osallistua ET:n opiskelun pakollisiin kursseihin - ainoastaan ns. syventäviin kursseihin - jos koulussa niitä järjestetäänkään.

ET on oppiaineena poikkitieteellinen. Se yhdistää mm. uskontotietoutta, sosiologiaa, psykologiaa ja filosofiaa sekä antropologiaa ja valtio-oppia tavalla, jota uskonnon opetus ei tee.

Kun elämänkatsomustiedon voi vielä valita ylioppilastutkinnon realikoeaineekseen, tuntuu lähes hölmöltä, ettei oppilaille mahdollisteta kyseisen aineen opiskelua, mikäli sattuu kuulumaan ev.lut.uskontokuntaan.

Mikäli oppilaita pyritään kasvattamaan suvaitsevuuden kulttuuriin monipuolisin sivistyksellisin näkemyksin, olisi elämänkatsomustiedon opetus sallittava kaikille
oppilaille ns. valinnaisena oppiaineena. Tällöin ei mielestäni tarvitsisi enää puhua uskonnon opetuksen poistamisesta oppilaitoksista. Säilytettäköön 'kansankirkon' uskonnollinen perinne, mutta sallittakoon sivistykselle sen vaatima pohja.

Ps. ET:n opetus EI OLE ATEISMIN opetusta!

2 kommenttia:

Ma-Riikka kirjoitti...

Kannatan. Samalla muutos takaisi ehkä pikkuhiljaa ET:n tason kohoamisen, kun vapaaehtoisesti aineen valinneita monisivistyneitä opiskelijoita valuisi kursseille ja kursseja tulisi yleensäkin pidettyä enemmän.

Toisaalta olen myös aidosti sitä mieltä, että lainsäädännön tasolla voitaisiin myös miettiä yhteiset katsomusaineisiin liittyvät kurssit, jotka eivät olisi sidonnaisia "omaan uskontoon". Esimerkiksi kirkkohistoriaa voisi laajentaa sen verran aate- ja uskontohistorian suuntaan, että se soveltuisi kaikille, samoin maailmanuskontoja (joista yksi olisi kristinusko) käsittelevä kurssi voisi olla yhteinen niin uskonnottomille, luterilaisille kuin muillekin. Miksi muka ei? Paitsi siksi, että siten kajottaisiin pyhään ryhmäajatteluun?

Poliitikot ottavat ajoittain esille kysymyksen uskonnonopetuksesta. Heille se ei ole edunvalvontaa kuten katsomusaineiden opettajille, joille kyse on omasta työllisyydestä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

peeÄR-mies, ma-riikka

Olen samaa mieltä kanssannne tässä asiassa - jokseenkin kirjaimellisesti.