Kiehtovana Iineksen sivuilla käytävään keskusteluun liitän tuoreen lyhennelmän aiheesta:
15.12.
60-vuotisjuhlaansa viettävä Hannele Niemi puhui opettajuudesta The Joy of Learning -konferenssissa
Tarvitaanko opettajia enää? kysyy kasvatustieteen professori, vararehtori Hannele Niemi retorisesti.
Niemen mukaan oppiminen on viime vuosina muuttunut rajusti. Aika, jolloin yksi totuus kaadettiin luokkahuoneessa oppilaan korvasta sisälle, on mennyttä. Nyt oppijat luovat omat tapansa oppia. Oppiminen on yhteistoimintaa ja tiedon jakamista, elämänikäinen sosiaalinen ja kulttuurinen prosessi. Tieto kulkee monin uusin tavoin niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Tietokaan ei ole enää pysyvää: se täydentyy koko ajan.
– Kenelläkään ei ole enää tiedon monopolia, hän toteaa.
Kaikki muuttuu, mutta kasvatustieteilijä vakuuttaa, että huoli opettajien tarpeellisuudesta on perusteeton. Uusi uljas yhteiskunta tarvitsee todella opettajiaan, vain heidän roolinsa muuttuu. Opettaja on yhä enemmän tukihenkilö, joka luo oppimisen valmiuksia ja motivoi. Hän opettaa tapoja, jotka mahdollistavat elinikäisen oppimisen.
Millaisia kansankynttilöitä koulutuksen pitäisi sitten tuottaa?
Professorin mielestä nykyisenkaltainen akateeminen opettajankoulutus on ollut oikeansuuntaista, mitä osoittaa myös PISA-tutkimuksen menestys. Koulutuksessa yhdistyvät vankka akateeminen tieto ja tutkimus käytännön valmiuksiin. Hänen mukaansa elinikäinen oppiminen ja monikulttuurisuus vaativat tulevaisuuden pedagogilta entistä enemmän itse oppimisen, aivotieteiden ja esimerkiksi kulttuurien tuntemusta. Niemi korostaa, että opettajan ammatti on luonteeltaan eettinen. Opettaja välittää moraalia ja edistää arkityössään demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Hannele Niemi puhui aiheesta Teacher education as basis for an educated and competent society 15.12.2008 The Joy of Learning -konferenssissa.
Teksti: Kimmo Luukkonen
Tarvitaanko opettajia enää? kysyy kasvatustieteen professori, vararehtori Hannele Niemi retorisesti.
Niemen mukaan oppiminen on viime vuosina muuttunut rajusti. Aika, jolloin yksi totuus kaadettiin luokkahuoneessa oppilaan korvasta sisälle, on mennyttä. Nyt oppijat luovat omat tapansa oppia. Oppiminen on yhteistoimintaa ja tiedon jakamista, elämänikäinen sosiaalinen ja kulttuurinen prosessi. Tieto kulkee monin uusin tavoin niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Tietokaan ei ole enää pysyvää: se täydentyy koko ajan.
– Kenelläkään ei ole enää tiedon monopolia, hän toteaa.
Kaikki muuttuu, mutta kasvatustieteilijä vakuuttaa, että huoli opettajien tarpeellisuudesta on perusteeton. Uusi uljas yhteiskunta tarvitsee todella opettajiaan, vain heidän roolinsa muuttuu. Opettaja on yhä enemmän tukihenkilö, joka luo oppimisen valmiuksia ja motivoi. Hän opettaa tapoja, jotka mahdollistavat elinikäisen oppimisen.
Millaisia kansankynttilöitä koulutuksen pitäisi sitten tuottaa?
Professorin mielestä nykyisenkaltainen akateeminen opettajankoulutus on ollut oikeansuuntaista, mitä osoittaa myös PISA-tutkimuksen menestys. Koulutuksessa yhdistyvät vankka akateeminen tieto ja tutkimus käytännön valmiuksiin. Hänen mukaansa elinikäinen oppiminen ja monikulttuurisuus vaativat tulevaisuuden pedagogilta entistä enemmän itse oppimisen, aivotieteiden ja esimerkiksi kulttuurien tuntemusta. Niemi korostaa, että opettajan ammatti on luonteeltaan eettinen. Opettaja välittää moraalia ja edistää arkityössään demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Hannele Niemi puhui aiheesta Teacher education as basis for an educated and competent society 15.12.2008 The Joy of Learning -konferenssissa.
Teksti: Kimmo Luukkonen
1 kommentti:
Hyviä asioita mitä Niemi otti. Olenko aliarvioinut häntä; en nimittäin löytänyt tämäntyyppisiä asioita kun olin lähempänä yliopistoa silloin pari vuotta sitten. Ovat tulleet korviini vasta nyt.
Lähetä kommentti