17.2.2009

Varmaa tietoa - tai sitten ei!

Kun näitä nyt liikkuu, niin jatketaan leikkiä(?).

Haastan seuraavat 'palstoittajat' pohtimaan ja kirjoittamaan sekä perustelemaan neljä asiaa, joita he pitävät varmana tietona, ja jotka eivät ole tieteellisesti todistettavia.

Mikäli niitä ei ole, toivon perusteluja sillekin.

Haasteen heitän Raunolle, Marlboromiehelle, Mariikalle, Puutarhurille , Iinekselle ja Mikalle.
Ps. Ja tietysti Homo Garrulukselle (lisätty 16.20)

Toki leikkiin saavat ottaa osaa muutkin palstanpitäjät.
Toivon myös mahdollisuutta koota näkemykset blogeistanne tänne omaani. (päivitetty versio!)

15 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Kiitän ja kumarran, että minulle osoitetaan tällainen pohdiskeleva haaste. Looginen filosofia ei ole vahvinta alaani, mutta koetan heittäytyä tähän silti avoimesti. Jos pystyn.

Homo Garrulus kirjoitti...

Lue Wittgenstein Varmuudesta (ja debatti hänen työstään kun ensin on poistanut tuhat ja yksi ylimääräistä ismiä mitkä vallitsevat ympärillämme)
- silti on eroja ihmisissä - se on selvää, mutta mitkä hyveet ovat ei voi sanoa suoraan.

Mutta nyt kyllä elämämme on täyttä sitä, että sisäduunissa ollessamme olemme olevinamme jotta muut olisi tuskin olemassa.

Leonoora kirjoitti...

Vastaan haasteeseen lonkalta,
väittäkää vastaan ja kumotkaa:

Vesi jäätyy tietyssä lämpötilassa.
Ja myös kiehuu.

Ihminen menettää maitohampaansa lapsena.

Viikossa on näillä näkymin seitsemän päivää.
Ellei toisin sovita.

Ihmisen fyysinen - kehon toimintojen lakkaaminen - eli kuolema.

Perusteluja en nyt ehdi tähän tällä erää rustata.

Tapsa P kirjoitti...

Gogito, ergo sum - ajattelen, olen siis olemassa - päätteli Descartes pohtiessaan samaa asiaa: mikä tässä maailmassa on varmaa.

Tekisi mieli sanoa, ettei mikään ole varmaa, mutten sano. Olemassaoloa pidän minäkin varmana.

Mutta mitä se on, se on toinen juttu.

Miksi muuten kysyt neljää asiaa? Mikset kolmea?

Tapsa P kirjoitti...

Kun paikalla on opettajia, niin pikakorjaus: Cogito.

peeÄR - mies kirjoitti...

Ihmiset, kansalaiset, toivoin neljää asiaa...vaikka tiedot eivät olisikaan tieteellisesti todistettavia etc.

Tapsa, kysyn neljää, koska se on enmmän kuin kolme;)

Rauno Rasanen kirjoitti...

Pee-ÄR-mies

Tää nyt taas tätä. Mutta leikithän on kivoja..?

*
Kun puhutaan varmasta tiedosta, pitää ensin sopia siitä, mitä on tieto. Esimerkiksi: mitä eroa on tiedolla ja informaatiolla?

Toiseksi, joka on tietysti aivan erottamaton ensimmäisestä, pitää selvittää, mitä on varmuus?

Tarkoittaako varmuus varmaa evidenssiä - siis näyttöä. Mutta mitä tarkoitetaan näytöllä (tuskin pelkästään tietokoneen näyttöä)?

Evidenssin ongelma liittyy yleisempään eli oikeutuksen ongelmaan. Onko tieto oikeutettavissa, ja jos on niin mikä on tuon oikeutuksen perimmäinen tapa.

Tarvitseeko tieto jotain perimmäistä perustaa vai riittääkö jonkin yksittäisen ilmiön todentaminen sellaisenaan - kunhan se vain liittyy järkevinä pidettyihin tottumuksiin ja soveltuu muihin havaintoihimme ja havaintojärjestelmiemme perusteluihin.

Mikäli meille jää kiistaa edellämainituista oikeutusasioista (ja kuten luulen: jää), koko varman tiedon luetteloimisleikki todellakin jää leikiksi - ja pysyy sellaisena.

*
Minä tyydyn siihen, että pärjään eteenpäin sellaisella tiedolla, johon voin luottaa mahdollisimman suurella todennäköisyydellä käytännössä - tietämisestä sellaisenaan en niinkään piittaa.

Mutta tässäkin ajaudun ongelmaan luottamuksen todennäköisyyden määrästä ja laadusta.

Päättelymme kulkee kehässä, turvautuu tiedollisiin auktoriteetteihin ja pyrkii aina lisäämään ja parantamaan perusteluitaan.

Tässä mielessä me emme tule koskaan tietämään varmasti mitään, vaikka voimmekin (ja tavallaan meidän on pakko) tietysti olla asioista samaa mieltä.

Siinä ei kuitenkaan ole kysymys tiedosta jonain sinänsä varmana ja mistään riippumattomana 'ilmoituksena' vaan juuri luottamuksesta tiedollisen kompetenssimme tuloksiin silloin, kun ne on saavutettu rehellisin menetelmin.

Hyvereliabilismia.

*
Muistutan lopuksi, että hyvereliabilismi ei ole minulle tiedollista varmuutta vaan jotain huomattavasti vaatimattomapaa. Silti järkevää ja uskottavaa.

Toki nihilistinä tiedän jo 'enemmän', mutta en pysty elämään 'nihilistisesti'. Enintään Diogeneen kyynisyyden lähtökohdista.

Rauno Rasanen kirjoitti...

peeÄR-mies

Kommenttini täydennetty versio löytyy omasta blogistani. Tänne jätetystä tuli eräänlainen demo - luonnos.

Kysymys itsessään hiukan huvittaa ja ehkä ärsyttääkin minua:

Luettele neljä asiaa, joita pidät varmana. - - Unohdin, ettei niiden olisi tarvinnut olla tieteellisesti edes todistettavia.

Mutta voihan nenä! Blogissani minä ne (niitä) 'todistamattomia' sitten luettelin...Pitäkää hyvänänne. Vieläkö naurattaa.

Iines kirjoitti...

Mitäs tämä nyt on? Eivätkö vastaajat lue tehtävänantoa? Siinähän sanotaan, että luettele neljää asiaa, joita pidät varmana tietona, vaikkei niitä voida tieteellisesti todistaa.

Minusta veden kiehumis- ja jäätymispiste voidaan todistaa tieteellisesti, samoin se, että sika-nautajauheliha on sika nautaa tai että lakritsi on mustaa/"neekerinväristä".

(Väreistä en lähde kyllä kinaamaan, sillä väri itsessäänhän on abstraktio, koska värit ovat valon heijasteita, eivät itsenäisiä asioita - ne eivät näy pimeässä.)

Itselleni asian tekee vaikeaksi se, että en tiedä, mitkä kaikki asiat on todistettu tieteellisesti oikeaksi. Toisaalta en tiedä myöskään, mikä ero on varmana tietona pitämisellä ja uskomisella.

Näitä pohdin ja koen tehtävänannon ylimaallisen haastavaksi. Minä kun en usko mihinkään, mitä en tiedä tieteelliseksi todistetuksi. Tai en tiedä uskovani.

Iines kirjoitti...

No nyt huomaan, että Rauno on huomannut mokansa. Luin vasta tuon yllä olevan.

Tapsa P kirjoitti...

"Vesi jäätyy tietyssä lämpötilassa.
Ja myös kiehuu."

Ainakin kiehumisen lämpötila vaihtelee. Se ei siis ole yksi "tietty", vaan jokin lämpötila vaan.

Niin - saahan näitä toisten varmuuksia kai vapaasti pohdiskella eli olla "varmuuskriittinen"?

peeÄR - mies kirjoitti...

Ajattelen postata uuden päreen palautteista, joten kritisoida saa - toki voin jotain editoidakin;)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Woi hitzi!
Tämä on harvinaisen haastava jos tämän ottaa vakavasti.
Woi hitzin-hitzi, otan aikalisän. Hyvin pitkälti!

Rauno Rasanen kirjoitti...

peeÄR-mies

Toivon, ettei minun kommenttejani käytetä seuraavassa 'Varmaa tietoa - tai sitten ei!-päreessäsi.

En halua olla missään tekemisissä tämän 'leikin' kanssa kuin vain tuon yhden aiemman kerran.

Sekopäisyys lisääntyy ilman tällaisiakin hassutteluja ihan tarpeeksi nopeasti.

Etenkin niiden taholla ja toimesta, jotka muka uskovat varmojen asioitten olevan muka aina tieteellisesti todistettuja.

Mitähän ihmiset 200:n vuoden kuluttua sanoisivat meidät tieteestämme ja sen varmuudesta?

Samaako kuin, mitä me nyt sen tieteen varmuudesta, johon uskottiin 100-vuotta sitten?

*
Johonkin meidän tietysti on uskottava. 'Päivä kerrallaan'. Täydellisessä epävarmuudessa ei voi elää kuin nihilisti ja äärimmäinen skeptikko - eikä hänkään kovin kauaa.

Varmuus on kuitenkin aina jotain toissijaista - tapoihin, tottumuksiin, rajoitettuihin sopimuksiin, epämääräisiin, vaihteleviin todistuksiin ja uskomuksiin luottamista.

Silti minun on pidettävä varmana esimerkiksi sitä, ettei jokin 'sillä ja sillä' manipuloitu ruoka-aines aiheuta syöpää, jotta ylipäätään voisin syödä kohta yhtään mitään.

Kuka siis voi uskoa varmuudella edes tieteeseen? Ei kukaan. Mutta hänet vain pakotetaan uskomaan johonkin auktoriteettiin eli tieteellisiin todistuksiin, jotka kumotaan uusin havainnoin mahdollisesti jo huomenna tai, joista ei päästä milloinkaan semanttiseen yksimielisyyteen todistamisen tasolla.

Samalla, evidenssin romahtaessa, tiedollisen oikeutuksen oikeutus myös relativoituu.

Päätepysäkillä odottaa pelkkä taikauskoon verrattava luottamus ja pakko.

Ma-Riikka kirjoitti...

1. En ole koskaan käynyt Kiinassa.
2. Keltainen jaffa sopii hyvin vatsataudin paranemisvaiheeseen.
3. On parempi rakastaa kuin tulla rakastetuksi, vaikkei sekään ole hullumpaa.
4. Erehtyminen on inhimillisen tiedon väistämätön seuralainen, mutta joskus sokeakin kana löytää kukon.