22.2.2009

Varmasti Tiedosta...2.

Haaste päivitetyssä muodossaan oli : Haastan seuraavat 'palstoittajat' pohtimaan ja kirjoittamaan sekä perustelemaan neljä asiaa, joita he pitävät varmana tietona, ja jotka eivät ole tieteellisesti todistettavia.Mikäli niitä ei ole, toivon perusteluja sillekin.Haasteen heitän Raunolle, Marlboromiehelle, Mariikalle, Puutarhurille , Iinekselle ja Mikalle.Ps. Ja tietysti Homo Garrulukselle (lisätty 16.20)



Kun kaikki haastetut eivät ole ottaneet 'leikkiin' osaa, julkistan osaaottaneiden 'varmat tiedot', tiedot, joita pitävät totena, vaikkei tiede voikaan niitä todentaa.

Ma-Riikka esitti kommentissaan 'varmoja tietoja':

1. En ole koskaan käynyt Kiinassa.
2. Keltainen jaffa sopii hyvin vatsataudin paranemisvaiheeseen.
3. On parempi rakastaa kuin tulla rakastetuksi, vaikkei sekään ole hullumpaa.
4. Erehtyminen on inhimillisen tiedon väistämätön seuralainen, mutta joskus sokeakin kana löytää kukon. Perusteluja hän ei näille väitteilleen esitä.

Iines kirjoittaa blogissaan mm. seuraavasti:

Ensinnäkin oli tehtävä ero ilmaisujen ”pitää varmana tietona” ja ”uskoa” välillä.
Toiseksi minulla ei ollut tietoa siitä, mitkä maailman tiedot ovat varmasti todistettuja.
Kolmanneksi, en ollut vakuuttunut siitä, että varmaksi todistettu tieto on aina varma tieto. Tiedemiehet esittävät päätelmiä joskus vähäisenkin otoksen perusteella.Kaikesta huolimatta tässä toisiinsa liittyvät keksimäni kyseiset kriteerit täyttävät totuusteesini perusteluineen:

1. Sininen on sinistä.
2. Ihmiset näkevät värit eri tavoin.

Värejä ei ole olemassa, vaan ne ovat abstraktioita, valon heijasteita päivällä. Yöllä värejä ei ole olemassa itsenäisinä fyysisinä asioina, ne eivät näy pimeässä, vaan esiintyvät korkeintaan eriasteisina tummuuksina.Kuitenkin sininen on sinistä, joka näyttäytyy itselleni miellyttävän rauhallisena värinä, yhtenä lempiväreistäni. Se ei haittaa, että muut näkevät sinisen mitä todennäköisimmin eri sävyissä kuin minä, mutta heillekin se esiintyy samankaltaisena, koska sinistä yleismaailmallisesti luonnehditaan viileänä värinä, joka vertautuu veteen ja avaruuteen, taivaaseen. Sininen on siis olemassa omana käsitteenään, ilmiönä, jolle olemme antaneet nimen sininen. Kuitenkin on siis niin, että kukaan ei ole todistanut tieteellisesti, että sininen on juuri sinistä. (Iines pohtii värejä laajemmin omassa blogissaan.)

Mika esittää bloginsa kommenttiosastolla sarkastisen? kannanottonsa haasteeseen seuraavasti:

Minulla on edelleen kontollani opintoviikot biologiasta ja maantieteestä. Sain muutama vuosi sitten kitkerän, mutta isällisen sähköpostin tiedon asiantuntijalta (=filosofian opintoviikkoja): "älä sinä biologi puhu tiedosta mitään kun et siitä mitään tiedä ja olet vielä noin TYHMÄkin". Viesti oli sen verran uhkaava, että skippaan tämän haasteen. ...tai kantanihan tuli tässä jo lähes perusteltua. Minusta varmaa tietoa ei voi olla, ja vaikka voisikin en uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi.

Puutarhuri Saara bloggaa mm. seuraavasti:

Jokainen meistä, tiukimmin fysikaaliseen materialismiin sitoutunutkin, nimittäin tekee metafyysisiä sitoumuksia ja valintoja, siis päätöksiä uskoa asioita muilla kuin tieteellisillä perusteilla...määrittelen tehtävänannon koskemaan uskomuksia jotka eivät ole todistettavissa empiirisen tieteen menetelmin sen paremmin kuin loogisestikaan.

Sitten niihin neljään asiaan, jotka olen yrittänyt valita niin että ne edustavat eri tyyppisiä metafyysisiä uskomuksia

1) Uskon että maailmankaikkeus on homogeeninen, myös niissä osissa joista tänne ei ole vielä ehtinyt informaatiota universumin elinaikana. Minulla ei ole hyviä syitä arvella etteikö näin olisi, toisaalta minulla on informaatiota (WMAP-kartta) joka kertoo että se osa avaruudesta, joka pystytään havaitsemaan, on kaikkialla homogeeninen. Tämä uskomukseni on siis yleistys, jonka tekemiselle minulla on ihan järkevät perusteet- mutta jonka paikkansapitävyyttä en kuitenkaan voi todistaa, koska havaintodataa ei kerta kaikkiaan ole saatavilla, eikä erittäin todennäköisesti tulekaan olemaan.

2) Uskon että olin tänään hiukan uninen vielä klo 9.00. Kuten esitutkintaa tekevät poliisit tietävät kertoa, muisti ei ole erityisen luotettava väline tiedonhankintaan. Introspektion laita lienee samoin. Kuitenkin, kun kysymys on uniikista ilmiöstä (joka on sidottu tiettyyn paikkaan tietyssä historiallisessa aikapisteessä) joka koskee yhden olion (minun) sisäisiä tiloja, muisti ja introspektio ovat luotettavimpia jälkikäteen saatavilla olevia tiedonlähteitä. Joten vaikka en ikinä voi todistaa tieteellisesti että olin tänään hiukan uninen vielä klo 9.00, olen varma siitä että näin oli.

3) Uskon vuorenvarmasti, että en voi tietää, ovatko metafyysiset uskomukseni varmaa tietoa vai eivät. (Tämä pääsi tänne puolison tarkkanäköisen kommentin ansiosta!) Metafyysinen uskomus on määritelmällisesti uskomus jonka totuusarvoa en voi ratkaista empiirisen todistusaineiston pohjalta. Koska –kuten professori Kari Enqvist on huomauttanut- maailma ei aina noudata logiikan lakeja vaan esimerkiksi kvantti-ilmiöiden tasolla A ja ei-A voivat vallan hyvin olla yhtaikaa tosia, en voi mielestäni tietää varmasti että metafyysiset uskomukseni ovat tosia. Toisaalta olen vakuuttunut siitä että jotkut metafyysiset uskomukseni ovat tosia ja siten varmaa tietoa. Maailma on sekava.

4) Koska on olemassa kysymyksiä joihin voin vastata sekä “A” että “ei-A” rationaalisin perustein (esimerkiksi tieteellisen todistusaineiston näyttäessä täyttä tyhjää), minulla on myös uskomuksia joiden kohdalla olen valinnut näin enkä noin käytännöllisin perustein. Esimerkiksi, minulla on kasa uskonnollisia uskomuksia joiden totuusarvoa en pysty määrittämään, mutta joiden suhteen minulla on selvä metafyysinen kanta koska –hyvin subjektiivisten ja kuten edellä on jo käynyt ilmi, toivottoman epätieteellisten- kokemusteni perusteella minulla on mielestäni perusteita uskoa että näiden uskomusten sisällyttäminen uskomusmaailmaan siten että käyttäydyn ikään kuin ne olisivat tosia, on rationaalista. Kun tilanne on sellainen, että minulla on käytännöllinen peruste uskoa jotakin, mutta ei mitään perustetta olla uskomatta, minun on rationaalista uskoa että uskomus on tosi- ainakin siihen asti kunnes toiselle puolelle ilmestyy todisteita siitä että uskomukseni on epätosi. Pragmaattinen oikeutus uskomukselle on melko heikko. Toisaalta: Jos ihmisellä on yhtä hyvät syyt uskoa A tai ei-A, kannattaa uskoa että ei-A, koska todistustaakka on olemassaoloväitteen todistajalla. Mutta jos minulla on käytännöllisiä syitä uskoa että A, minun kannattaa uskoa että A, ja koska tästä eteenpäin keskustelu koskee sitä mitä minun kannattaa uskoa, voin päätellä että minun ei kannata palata omaksumaan näkemystä “ei-A” ellei tälle puolelle ilmaannu jostakin todisteita joiden painoarvo ylittää A-puolella olemassaolevan käytännöllisen painoarvon…
Filosofi Saaran näkemykset ovat tässä lyhennettyinä, mutta kokonaisuudessaan hänen sivultaan luettavissa.

Raunon, Marlboromiehen ja Homo Garruluksen näkemykset ovat kaiketi kypsymässä. mutta ne ovat toki mahdollisia tämän postauksen kommenttiosuudessa, johon toivon monipuolista kannanottoa.

En ota itse osaa haasteeseeni;) , mutta totean, että intuitiivinen tieto on jotain sellaista, joka ei alistu tieteen todistettaviin, ja on siitä huolimatta minulle varmaa - mikäli varmaa nyt mikään on.

Esimerkkinä omista varmuuksistani mainitsen vain yhden:

Tiedän olevani olemassa ja olevani tärkeä ihminen itselleni.
Enkä perustele!

Kiitän osallisia ja potentiaalisia kommentoijia.

6 kommenttia:

Ma-Riikka kirjoitti...

Olin kirjoittanut aika erilaisen version "varmuuksista" ennen kuin kommenttini hävisi bittiavaruuteen. Saaran ja Raunon blogeissaan esittämät ajatukset kuitenkin ovat sen verran hyviä (esim. tiedosta ja metafyysisistä oletuksista ajattelumme takana) että turha vääntää enempää - sen verran vaan, että intuitio ei aina takaa varmuutta? Totuutta nyt ei ainakaan. Tämä vähättelemättä intuitiivisen tiedon usein tärkeää merkitystä ajattelullemme.

peeÄR - mies kirjoitti...

Kirjoitin:
Tiedän olevani olemassa ja olevani tärkeä ihminen itselleni.

Ma-Riikka:
...sen verran vaan, että intuitio ei aina takaa varmuutta? Totuutta nyt ei ainakaan.

Voisitko hieman avata kommenttiasi esim. noiden mainitsemieni kohdalla?

Rauno Rasanen kirjoitti...

PeeÄr-mies

'joita he pitävät varmana tietona, ja jotka eivät ole tieteellisesti todistettavia.Mikäli niitä ei ole, toivon perusteluja sillekin.'

Jokin tässä tehtävänasettelussa nyt mättää.

Aion kumota sen väittämällä, että kaikki, mitä sanon on täysin varmaa!

Niinkuin esimerkiksi: 'Saatana - mua vituttaa! Ja tämä on varmaa. Piste.'

Eikä tarvi perustella sen enempää.

Intuitionismia ja solipsismia? Sitä juuri.

Mutta kuten huomaat peeär - keskustelu asiasta katkesi siihen kuin kanan lento.

Minulla ei todellakaan ole mitään perusteltavaa aiheesta tämän enempää.

Sitäpaitsi kriteerisi eivät vaadi minulta sen kummempia selvityksiä.

Muutenhan saattaisin ajautua tieteen ja/tai filosofian koukeroihin, ja sitä sinä et nimenomaan pyytänyt. Päinvastoin.

Lopputuloksena on yhtäaikaisesti banaalia, triviaalia ja äärisubjektiivista tietoa.

peeÄR - mies kirjoitti...

Rauno, mitä ajattelet seuraavista? :

Onko minun mahdollista todistaa tämä tieteellisesti?

Onko tätä ylipäätään mahdollista todistaa tieteellisesti?

Hyppään asiasta, mutta olen kiinnostunut kuulemaan
kysymysten mahdollisesti herättämiä assosiaatioita.

" Lopputuloksena on yhtäaikaisesti banaalia, triviaalia ja äärisubjektiivista tietoa."
Tiedon ollessa subjektiivista? Niinkö?

peeÄR - mies kirjoitti...

Se, mitä kutsumme ruusuksi, tuoksuisi yhtä hyvältä
kutsuimmepa sitä millä nimellä tahansa.

Ma-Riikka kirjoitti...

Tarkoitin:

voin (minäkin )toki olla varma olemassaolostani. En oikeastaan usko, että tässä on kyse "intuitiosta" vaan ajattelun ennakkoehdosta - tai en ole varma mistä. Luultavasti hahmotan koko kysymyksen "väärin" eli kieltäydyn ajattelemasta, että filosofisesti voi olla varma mistään, edes cogitosta.

Sen sijaan oman itsen tärkeys itselle voisi olla intuitiivinen uskomus joka tuntuu hyvin varmalta sillä hetkellä kun (esimerkiksi nyt) se tuntuu siltä. Tämä tunne voi hetkittäin hellittää, silloin en tiedä olevani tärkeä ihminen edes itselleni. En oikein tiedä, mitä "totuus" tässä yhteydessä tarkoittaa. Tai muutenkaan.

Esimerkkisi eivät ehkä avaa sitä, mitä haen. Useinhan intuition takaa paljastuu tiedostamattomia ajatteluprosesseja. Saattaa olla, että ymmärrän intuition toisin kuin sinä.