3.3.2009

Taju kankaalla

Tieto käsitetään useimmin analyyttiseksi tiedoksi. Tällainen analyyttinen tieto selittää ilmiöitä maailmassa ja auttaa meitä ennakoimaan tulevaa. Luonteenomaista sille on ilmiöiden purkaminen perusosasiinsa. Matematiikka on hyvä esimerkki. Perusmatematiikka eristää lukumäärän omaksi kokonaisuudekseen ja käsittelee sitä ja vain sitä. Yhteenlaskulla 1+1=2 ei ole suoranaista vastinetta todellisuudessa, koska kyseessä on aina kahden asian tai esineen laskeminen yhteen: kun lisäämme omenan rinnalle toisen omenan, saamme kaksi omenaa. Tällöin voimme abstrahoida, eristää, tästä tapahtumasta lukumäärän ja unohtaa yhteenlaskettavien asioiden todellisuuden, "omeniuden". Näin saamme numeraalisen yhtälön, jonka avulla voimme sitten käsitellä vaikkapa laajempia omenajoukkoja todellisia omenoita paikalle raahaamatta.

Maailma ei kuitenkaan ole sama kuin siitä tehty abstraktio. Numeroita ei sinällään todellisuudessa ole - ainakaan havaittavassa mielessä. On vain asioita ja esineitä.
Emme havaitse myöskään palloa geometrisena muotona - vain eri aineista tehtyjä palloja, joita yhdistää toisiinsa tietty muoto. Tätä muotoa emme itsessään voi nähdä.

Kaikki muukin analyyttinen tieto redusoi todellisuutta, erottaa siitä merkitykselliset tekijät ja käsittelee niitä ikänkuin ne olisivat erillään koko todellisuudesta. Sen rinnalla voidaan puhua myös toisenlaisesta tiedosta, intuitiivisesta ja synteettisestä tiedosta, joka perustuu välittömään kokonaisvaltaiseen varmuuteen ja oivallukseen asioitten tilasta - esim. omasta olemassaolostamme ja minuudestamme.

Todeksi tiedetty ei ole aina todistettavissa. Vaikka meillä on intuitiivinen tieto olemassaolostamme, on mahdotonta osoittaa aukottomasti, ettei maailma olisi olemassa vain yhden ajattelevan subjektin ajatuksissa, ettei koko maailma olisi vain Brahman unta ja me siis vain jonkun olennon kuvitelma.

Analyyttisen ja intuitiivisen tiedon välinen tärkein ero löytyy, kun pohdimme niiden tuottaman tiedon todistettavuutta. Todistaminen on prosessi, jossa osoitamme analyyttisesti, että jokin väite pitää paikkansa lähtemällä liikkeelle aksioomista eli perusväitteistä ja etenemällä oikeina pidettyjen päättelysääntöjen avulla johtopäätöksiin. Näin tapahtuu matematiikassa ja myös logiikassa. Perusaksioomista johdetaan päättelysääntöjen avulla uusia väittämiä, jotka ovat tosia ja systeemin sisällä todistettavia.

(Kuuluisa matemaatikko Kurt Gödel osoitti kuitenkin, että koko systeemin todistaminen oikeaksi systeemin sisältä lähtien on mahdotonta. Aukoton todistelu voidaan rakentaa vain aksioomien varaan, väitelauseitten, joita ei itsessään enää voi todistaa oikeiksi. Ne on ensin hyväksyttävä tosiksi, jotta niiden päälle voidaan rakentaa järjestelmä, joka on siis tosi, jos ja vain jos oletamme aksioomat tosiksi.( Gödelin mukaan aksiomaattista järjestelmää ei voida todistaa ristiriidattomaksi sen omien aksioomien avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että matematiikkaa ei voida osoittaa ristiriidattomaksi matematiikan keinojen avulla.)

Nykyaikainen länsimainen ajattelu pitää helposti analyyttista tietoa jotenkin varmempana kuin intuitiivista ja kokonaisvaltaista tietoa, ja samalla tiedon korkeimpana muotona. Numeroina ilmaistu havainto mielletään usein jotenkin arvokkaammaksi ja varmemmaksi kuin kokonaisvaltainen arviointi. Tällaisessa kulttuurissa myös uskolle on esitetty vaatimus tulla todistetuksi oikeaksi. Jos tämä ei onnistu, kyse on "luulosta" tai satuilusta.

Oikeaksi todistaminen tapahtuu analyyttisen tiedon kautta. Olemme huomaamatta joutuneet kehäpäättelyyn. Onko olemassa intuitiivista tietoa, vastakohtana analyyttiselle tiedolle? Jos on, se pitäisi todistaa. Todistamisen pitää tapahtua analyyttisen tiedon kautta. Koska todistaminen ei onnistu näin, ei intuitiivista tietoa voi olla olemassa. Päätelmä (vain analyyttista tietoa on olemassa) on arvoton, koska se sisältyy lähtökohtaan (vain analyyttinen todistus kelpaa tiedon lähteeksi).

Tämä tästä tällä kertaa...

6 kommenttia:

Ma-Riikka kirjoitti...

Saatan kirjoittaa tästä aiheesta vielä jotain - hiukan eri näkökulmasta, mutta virikkeitä saaneena...taas kerran...

PeeÄR-mies kirjoitti...

Ihan kiva;)

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kehä, kehä ja taas kerran kehä!

Ainakin, mitä tulee siihen, että synteettis-intuitiivinen tieto olisi todistettavissa pätevästi.

Mutta muistatko Kantin synteettisen aprioriin - tuon 'loogisista hevosista' ehkä uljaimman?! Sellaista tietoa/sellaisia hevosia kuulemma ON olemassa.

Voisitko peeÄR kertoa minulle missä ja millä tavalla semmoista 'hevostietoa' voi löytää?

Muistathan toki jättää induktiiviset yleistykset ja/eli tilastolliset todennäköisyydet rauhaan (jätetään ne ihan sovinnolla Takkiraudan 'varman tiedon' määritelmään - haha!)

Kantilla oli kuitenkin mielessään jotain ihan muuta kuin induktiiviset yleistykset.

Kantin vastaus tulee tässä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Synteettinen_a_priori

Mutta ovatko kausaliteetti, aika ja tila synteettistä tietoa apriori?

Ei ainakaan David Humen logiikan ja myöhemmin ennenkaikkea kvanttimekanistisen fysiikan mukaan.

Kant luotti kuitenkin aikanaan Newtonin fysiikkaan, joka ei kuitenkaan päde suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan aikakaudella.

On sitten toinen juttu, hyväksytäänkö Kantin väite lainkaan pätevänä edes newtonilaisen matematiikan ja fysiikan - ylipäätään empiristien kontekstissa, vaikka Kantin mukaan juuri ja nimenomaan synteettinen tieto apriori mahdollistaa ajattelun eli toimii sen mahdollisuuden ehtona.

Muussa tapauksessa ajauduttaisiin olioiden täydelliseen kontingenssiin eli oikeastaan kaaokseen ihmisjärjen kannalta.

Tähän kysymykseen annettu vastaus johtaa meidät kommentoimaan/arvioimaan kantilaisperustaisen transsendentaaliargumentin loogis-filosofista pätevyyttä.

Tutustu siihen (Ma-Riikka myös, ellette jo tunne asiaa).

http://en.wikipedia.org/wiki/Transcendental_arguments

Siinäpä 'pientä älypurtavaa' teille vielä hallituksen yksipuolisesti määräämien ylimääräisten eläkepäiviennekin ajaksi.

Hauskoja pohdintahetkiä.

Rane

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kirjoitin:

'ylimääräisten eläkepäiviennekin'

Tämän piti olla lainausmerkeillä.

Se tarkoittaa, että hallitus pakottaa meidät eläkepäivinämmekin töihin. Olemme yhtä aikaa sekä eläkkeellä että töissä. Molempia 'täysillä'. Palkkaa tulee kuitenkin vain eläkkeestä, mutta nimellisesti/muodollisesti homma on 'kunnossa'.

Siinä ratkaisu Vanhasen-Kataisen oikeistolaiselle rosvoryhmälle eläkeohjelmansa läpiviemiseksi.

Kas kun eivät ole ko. herrat sitä jo keksineet.

PeeÄR-mies kirjoitti...

Rauno,

Voisitko hieman avata - selkokielistää - kommenttiasi. En näet oikein pääse jyvälle siitä,kysytkö jotain aidosti vai retorisesti.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Sitä en tiedä osaanko selkokielistää, mutta ihan aidosti kysyn, koska Kantin käsitys synteettisestä apriorisesta tiedosta vähintäinkin sivuaa sinun käyttämääsi intuitiivisen tiedon käsitettä - joka ymmärtääkseni ei ole pelkästään aistihavaintoon perustuvaa.

Jos intuitiivinen tieto olisi vain aistihavaintoa, se katoaisi kuin loputtomaan 'avaruuteen' tai yksityisen ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen unen lailla!

Kantille kausaliteetti, aika ja tila ovat ikäänkuin intuitiivisesti varmaa tietoa - ainakin ne ovat tällaisen tiedon perusehtoja, joita ilman koherentti ajattelu yksinkertaisesti ei ole mahdollista.

Transsendentaaliargumentti on eräänlainen synteettisen apriorin ekvivalentti: me emme pystyisi ajattelemaan, ellei meillä olisi yhteisiä ('intuitiivisia') ajattelun lähtökohtia, joita - huom! - ei voida asettaa tutkimuksen kohteeksi, koska juuri ne mahdollistavat ajattelun.

Mikäli tuo kohteeksi asettaminen olisi mahdollista, kyseessä olisi jokin muu kuin transsendentaalinen lähtökohta. Se olisi jokin erillinen objekti, joka on mahdollista oivaltaa juuri ajattelun transsendentaalisen perustan vuoksi.

Asetan siis intuitiivisen, synteettisen apriorin ja transsendentaalisen lähtökohdan toistensa kanssa ikäänkuin samalle viivalle, vaikka ymmärränkin, että intuitiivinen liitetään yleensä ensin aistihavaintoon, joka selitetään vasta tämän jälkeen järjen avulla - kuitenkin niin, ettemme voi tehdä selvää eroa sen välillä, mikä tiedossamme on havaintoa ja mikä järkeä.

Mutta juuri tätähän Kant tavallaan tarkoittaa synteettisellä apriorilla!

Eri juttu sitten taas kerran on, hyväksyykö empiristi tai etenkään skeptikko Kantin transsendentaalista lähtökohtaa (ymmärryksen muotoja (etenkin kausaliteetti) sekä havainnon intuitiivista apriorisuutta (aika, tila).

Tuota lähtökohtaa ei nimittäin skeptikkokaan perusoletuksen mukaan voi kyseenalaistaa, koska hän ei Kantin mukaan kykenisi silloin edes ottamaan osaa minkäänlaiseen keskusteluun, vaan tavallaan katoaisi kommunikaation ulottumattomiin.

Tästä ei ole pitkä matka Wittgensteinin yksityisen kielen kritiikkiin. Skeptikko on eräänlainen solipsisti ja 'omituinen höpöttäjä' par excellence, joka ei kuulu lainkaan kommunikaatioyhteisöön.

Pitää siis ehdottomasti muistaa, että intuitiota ei saisi sekoittaa täysin yksityiseen oivallukseen! Sellaisia ei ole oikeastaan olemassakaan - ei ainakaan kantilaisen intuitio-käsityksen mukaan.

Ja jos on, niin niitä ei kukaan pystyisi kenellekään ymmärrettävästi kommunikoimaan.

*
Lues tuo, jos jaksat. Siinä (ainakin alun johdannoissa) tehdään aika hyvin selkoa transsendentaaliargumentin luonteesta.

Vaikka kyllä tuosta aiemmasta, tiiviistä wikipedialinkistänikin ihan olennaisen asian irti saa.

PS. Skeptikoilla on tietysti ihan purevia vastaväitteitä Kantille, mutta en puutu niihin sen tarkemmin nyt. Tämä aihe on muutenkin vaikea ja vaatisi lisää lukemista.

Skeptikon kritiikin (eräs) ydin lienee kuitenkin siinä, miten transsendentaaliargumentin edustaja voi väittää, että a) hänen havaintonsa maailmasta ovat erillisiä tai että b) miten hänen järkeilynsä kokemuksistaan johtaa oikeisin ja päteviin päätelmiin.

http://74.125.77.132/search?q=cache:u2G1cHyKrQUJ:www.mv.helsinki.fi/home/jnikulai/philosophy/kandi.pdf+transsendentaaliargumentti&hl=fi&ct=clnk&cd=3&gl=fi