9.12.2008
Tuleeko sitä aina ymmärtää?
Takaisin varjoihin
Vain harvoin on pää yhtä pyörällä kuin nyt, David Lynchin uusimman ohjaustyön, Inland Empiren, nähtyään. Tiedettyähän on, että ohjaajan elokuvat eivät ole niitä mutkattomia, sunnuntai-iltapäivinä katseltavia viihde-elokuvia, jotka tuottavat hetkellisen nautinnon aallon ja unohtuvat sitten samoin tein. Ei, Lynchin elokuvat ovat haasteellisia, erikoisia, vaikeita. Mutta kahdeksankymmentäluvun alkupuolella tehtyä scifi-hairahdusta lukuun ottamatta ne ovat joka kerta ehdottoman omaperäisiä ja palkitsevia. Niissä on sitä jotain, joka jää elämään valkokankaan ja kuvaruudun ulkopuolellekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Psykopaatit ja sosiopaatit ovat mafian tärkeimpiä työkaluja - niiden avulla vääntävät mitä vaan miksi vaan. Kotikenttäetu on se, että kotimaisen psykopaatin sydän ei lyö oman maan kansalaisten hyvinvointia ajatellen vaan pikemminkin hän inhoaa kaikkia lähipiirin ihmisiä ja siksi hän myös ilmiantaa kun tulee hätä.
Taidan olla psykopaatti - mutta ensin tein todella töitä kotimaisen reppanuuden puolesta mutta koska se ei kiinnostanut ketään muuta kuin minua niin taidan lyöttäytyä joko niihin, jotka eivät mitään ole ikinä ymmärtäneetkään (miten peli pelataan ja miten hyvästä tehdään varta vasten pahan koneisto) tai niiihin, joiden kiero sydän ei halua mitään muuta kuin voittaa.
Voittaa millä hinnalla hyvänsä: vaikka tulevaisuus on kuin Argentiinalla. Vaikka koko maa palaisi tai joutuisi millaiseen tilaan; sosiopaatti ei aio välittää vaan komentaa vain muita ryhdistäytyään: itse ei sitä tee.
Missä kauheassa välimaastossa elänkään?
Lähetä kommentti