9.11.2008

Mitä filosofia on koulussa


Sokrates rakasti viisautta. Hän antautui keskusteluun. Sokrates puhui kasvatuksen puolesta hyveiden kannalta: ”Kierrän kaikkialla vakuuttamassa teille nuorimmasta vanhimpaan, että sielun saamisesta mahdollisimman hyväksi täytyy välittää ennen aineellista hyvinvointia ja rikkautta ja enemmän kuin siitä. Minä sanon kaikille näin: vauraudesta ei synny hyvettä, mutta hyveestä syntyy vaurautta ja kaikkea mahdollista hyvää.”
Jos Sokrates astuisi tänään suomalaiseen kouluun, hän tuskin tulisi luokkaan tentatakseen lukuläksyjä. Hän kuuntelisi, esittäisi kysymyksiä ja osallistuisi vuoropuheluun. Filosofialla on monipolvinen historiansa, mutta Sokrates haluaisi ajattelua tässä ja nyt. Kaiken ajattelemista, myös ajattelun itsensä ajattelemista. Se on lasten ja nuorten filosofoinnin ydin. Lapsuudella ja filosofialla on hyvin läheinen ydin.
Tämä kirja tarjoaa sekä käytännöllisiä että taustoittavia näkökulmia kouluopetukseen ajattelun ja dialogin tilana. Miten luokkahuoneet voivat tulla avoimen, luovan, kriittisen ja ennen kaikkea yhteisen ajattelun paikoiksi? Mitä tämä opettajalta ja opetuksen suunnittelulta edellyttää? Millainen on dialoginen ja kyselevä opetustapa? Artikkelit antavat uusia eväitä kaikille ajatteluvalmiuksien kehittämisestä ja tutkivasta oppimisesta kiinnostuneille opettajille. Kirjoittajat ovat alan johtavia kansainvälisiä ja suomalaisia asiantuntijoita.

2 kommenttia:

Ma-Riikka kirjoitti...

Oletko jo lukenut tuon kirjan?

Enemmän tarvittaisiin kohtaamisen paikkoja kouluissa, maailmassa, kaikkialla missä ihmiset ovat. Jos filosofia on yksi kohtaamispaikka, niin hyvä.

peeÄR - mies kirjoitti...

Enpä ole, mutta poimin tuon Tuukan ja kumppanien toimittaman teoksen näytille - ehkä ajatellen toteutuvaa opetusta suhteessa Sokraattiseen metodiin.

Samaa mieltä kohtaamispaikkojen tarpeesta - ja ehkä käytöstäkin.