★ Pena jätti sinulle viestin...

Pentti Ristilä lähetti sinulle viestin! Tsekkaa kutsusi ➔ (Ohita tämä viesti, jos sinusta tuntuu ettei sitä ole tarkoitettu sinulle tai jos et tunnista viestin lähettäjää.) Lue tämä viesti kielellä: Svenska, , Español, English, Français, ja 32 muuta kieltä. Olet saanut tämän sähköpostin koska Pena haluaa ottaa yhteyttä peeristila.bluffia@blogger.com Twoossa. Peruuta Klikkaamalla 'Lue kutsusi ➔', suostut siihen että sinulle luodaan tili Twoo-sivustolla. Hyväksyt Ehdot & Säännöt, Evästeiden käytön ja Tietosuojakäytännön sekä suostut vastaanottamaan tiliisi liittyviä ilmoituksia, jotka voit lopettaa koska tahansa.

EGOTRIP

Aloitan alusta. Olimme vaimon kera Espanjassa (marraskuu 2012) ja sitten vuoden 2013 alusta 5.1.-26.2.
Kun 2011 jäin eläkkeelle, sain lahjaksi työterveyshuollosta diagnoosin : kakkostyypin diabetes. No söin sitten tunnollisesti Metforemia (sokerilääke) ja verenpainelääkettä. Koko ajan sokerilääke tuntui tuottavan ongelmaa. Olin ikäänkuin varuillani, ettei tullut paska housuun. Kyse oli siis lääkkeen laksatiivisesta vaikutuksesta. Se vaivasi niin, että jouduin mm. Espanjassa kulkemaan jatkuvasti Immodiumit mukana.

Vuoden -12 marraskuun lopulla päätin jättää sokerilääkkeen pois, jotta voisin rauhoittua katselemaan aurinkorannan nähtävyyksiä vilkuilematta mahdollisia huussipaikkoja. Se toimi heti. Maha rauhottui, mutta mieli oli epäilevä sokerin mahdollisesta noususta.

Tulimme Suomeen joulukuun alussa ja aloin mittailla sokeriarvojani säännöllisesti (jopa kolme kertaa päivässä). Ja katso ihme arvot olivat ilman lääkettä täysin normaalit. Paastosokeri aamulla alle viiden, ja tämä on tilanne edelleen. Olin laihtunut Espanjassa n.6kg.

Menimme sitten uudestaan tammikuussa (Metforemit mukana varmuudeksi). Maha oli ollut kunnossa (ei yllättävää löysyyttä) ja olo tuntui muutenkin hyvältä.

10.2.13, pari viikkoa ennen Suomeen paluuta  iski yöllä rintakipu, jota tietysti pelkäsin sydänperäiseksi.
Kävin brittilääkärin luona ja sain diagnoosiksi: refluksi. Oireet ovat saman tapaiset kuin sydäntapahtumassa. Tuntui lohduttavalta, mutta epäilys jäi.

Tilasin jo Espanjassa Suomesta yksityislääkärin vastaanoton. Arvio oli sama: kyse ei liene ;) sydämestä vaan mahasta.

Olimme ottaneet vaimon kanssa tavaksi Espanjassa kävellä päivittäin säännöllisesti. Tämä jatkui Suomeen tultuamme. Päivittäinen liikkuminen on ollut kaikkineen 1-2 tuntia.

Monenlaiset epäilykset kuitenkin liikkuivat jatkuvasti mielessä, mistä oli kysymys. Olen nyt 20kg kevyempi kuin vuosi sitten (säännöllinen liikunta vai jokin kalvava...)

Koko vuoden -13 olen hypännyt lääkäreillä vaihdellen erikoistumisaloja. Sydän on ultrattu, rasituskoe otettu (joka näytti lievää iskemiaa maksimirasituksessa - siis sydämen hapenpuutetta, tämä ei kuitenkaan kuulemma edellyttänyt varjoainekuvausta lievyytensä takia), Suolisto on ultrattu, pari kertaa on käyty nyrkillä toteamassa eturauhasen kunto. Pari luomea poistettiin alkukesästä eikä sieltäkään löytynyt syöpää. Olen siis kaikkineen liki terve mies - ainakin mittariterve.

Olen siis siis vuoden 2013 tarkkaillut sydäntäni ja itse asiassa koko elimistöäni. Espanjassa ei maha (pallea) tuntunut aralta, mutta ajan mittaan maha tuntuu liki jatkuvasti aralta. Syön säännöllisesti happosalpaajaa (Nexium 20mg) nykyään kaksi päivässä. Sydämen lyönnit tunnen kiusallisen hyvin maha-alueella.

2016 ja 2017

Suolisto-ongelmat ei ole loppuneet, pikemminkin päinvastoin. Siis nyt on kulunut 4 vuotta tuosta Espanjan rintakiputapahtumasta.
Mulle tehtiin 2013 huhtikuussa gastroskopia, rasitus-ekg kesäkuussa, 2014 kolonoskopia tammikuussa, sydämen varjoainekuvaus elokuussa ( todettiin, ettei sepelvaltimotautia ole. Tähän oli ekg:n perusteella määrätty statiineja ja betasalpaajaa, joita en sitten onneks syönyt.).
2015 tehtiin ohutsuolen magneettikuvaus, maaliskuussa ct-kuvaus virtsatiekiviepäilyn takia : ei mitään. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, ettei mua mikään vaivaa. Nukkunu oon unilääkkeillä yli kaksi vuotta. Suolisto myllää jatkuvasti eikä se ole mitään pikkupieruilua. Paino on nyt yli 30kg vähemmän kuin lihavalla diabeetikolla, 67kg. Oon yrittänyt kaiken näköstä diettiä. Fodmap nyt käytössä.
On alkanu ahdistaa. Siis tuo jatkuva kipu, johon syytä ei löydy. "Toiminnallinen vatsavaiva".
2016 tammikuussa tehtiin taas gastroskopia, ei mitään ongelmallista, pientä gastriittia. 2016 talvella kolonoskopia. Ei ongelmia!

Suoliston kivuliaisuus on tuottanut sosiaalisia ongelmia. En juuri kykene ruokailemaan 'sosiaalisesti'. Syön kotona ja teen kävelylenkkejä itteeni liikuttaakseni ja välttääkseni makuuhaavat. 😨 Oikeesti kävely on kivun kannalta miellyttävin olomuoto, muttei viittis koko vuorokautta olla liikkeessä.
Kesällä 2016 pojan häihin en kyennyt meneen kipujeni takia!

Kevät-talvella 2016 kapselikameratähystykseen Helsinkiin, jossa siis niellään parin sentin kamera, joka kuvaa suolistoa 5-6 tuntia.
Tuli syötyä kamera!



20.09.16

Eipä ole apua löytynyt. Kapselikameraendoskopian tulos oli, ettei ole divertikkeleitä, ei viitteitä tulehduksesta eli kaikki ok. IBS!

Ulosteensiirtoonkin kyselin kolmelta alan lekurilta: Ei käy. Suomessa ainoo indikaatio, mihin käypähoito mahdollistaa, on antibioottiripuli.

Viikko sitten 13.9.16 kävin Antioksidanttiklinikalla. Tulokset kuuleen laajasta labrakoesetistä 4.10.

Saas näkee.

" EN MINÄ VALITA, MUTTA KYRSIIHÄN SE!"

23.11.16

Repullinen vitamiineja jne.

Antioksidanttiklinikalta siis kirjoitettiin kasa hivenaineita ja vitamiineja. Olin pari viikkoa niitä syönyt, kun ajattelin käydä urologilla, jos eturauhasesta löytyis jotain ihmeteltävää. No, löytyi. Psa oli 6.8, mikä oli Helsingin lääkärin mukaan ikäiselleni ok. Mutta urologi piti korkeana ja tuseerattuaan totes siellä olevan epätasaisuutta. Sanoi, että käyt uudestaan psa-kokeessa antibioottikuurin jälkeen, jos on edelleen korkea, otetaan koepalat. Söin antibioottia yli viikon ja lopetin, koska maha tuntui entistä kipeemmältä. Kului vajaa viikko kipulääkkeitä syöden. Sitten meni liki taju yöllisellä vessareissulla. Acutaan! Sieltä viikoksi Hatanpäälle. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Eturauhasen todettiin olevan semmoinen, että sain lähetteen Urologian polille 12.12.16.

29.12.16

12.12. otettiin 12 koepalaa ja annettiin 3 vaippaa!!!
Jos olisin tiennyt, miten kivuliaat on seuraavat viikot, olisin varmaan siirtäny.
Psa oli siis 6,2 ja lekurin mielestä ei ollu välttämätöntä ottaa koepaloja?!

Nyt odottelen vastauksia ja kutsua kuuleen tuomioo!
On kohtuullisen ahdistavaa mennä aamupaskalle ja todeta, että vuotaa siä vieläkin!
KUN 3KK ON KULUNUT, NIIN PIENI TIPUTTELU veritippoja JATKUU!


7.2.17

Vastaukset tuli. Ei malignia 11:ssä koepalassa. Yhdessä koepalassa paikallinen (ei invasiivinen) muutos.

Kohtuuhyvistä tuloksista huolimatta suolisto jaksaa meuhkata. Ehdinpä jo tammikuun puolella käydä Acutassakin kovien kipujen takia!

Mainittakoon vielä. 2.12.2015 matkamme Arizonaan Mayo Clinicalle hoitoon tyssäsi Vantaalla lentokentällä precollapsiin!
Rintaan asennettiin rytmivalvuri.

2016 elokuussa tehtiin nivustyräleikkaus Hatanpäällä.

12.12.2016 tuo mainittu eturauhasbiopsia.
Noiden kahden viimeksimainitun jälkeen mahakivut tuntuvat vain lisääntyneen!

Tämmöstä peliä.
KYRSII!

Buranadietillä

Eilen tuli alettua kipulääkedieetti. Ideana on kävellä ja kävellä, kipulääkkeet auttavat kestämään. Polven mahdollinen kierukkarispaantuminen jauhautuu liikkeessä. Varsinainen polvi ei kuulemma ole vaurioitunut vuodesta 2008.
Kaks päivää on sit jauhettu. Yllättävää on, että tänään kykenin kävelemään pari puolen tunnin lenkkiä. Täyttä purana &panadol-settiä en edes tarvinnut. Kipu on maltiilista, lepokipuja ei ole. Nice.Saas näkee, miten etenee.

Polvi/paskapolvi/monioireikko

Aattelin taas aikoihin vähän päivittää tätäkin aluetta. Fb:ssa on kivahkoa, mutta 'syvemmät analyysit' jää tekemättä.

Alotan vuoden alusta. Olimme vaimon kera Espanjassa (jo marraskuu 2012) ja sitten tän vuoden alusta 5.1.-26.2.
Kun pari vuotta sitten (nyt jo 2,5v) jäin eläkkeelle, sain lahjaksi työterveyshuollosta diagnoosin : kakkostyypin diabetes. No söin sitten tunnollisesti Metforemia (sokerilääke) ja verenpainelääkettä. Koko ajan sokerilääke tuntui tuottavan ongelmaa. Olin ikäänkuin varuillani, ettei tullut paska housuun. Kyse oli siis lääkkeen laksatiivisesta vaikutuksesta. Se vaivasi niin, että jouduin mm. Espanjassa kulkemaan jatkuvasti Immodiumit mukana.

Vuoden -12 marraskuun lopulla päätin jättää sokerilääkkeen pois, jotta voisin rauhoittua katselemaan aurinkorannan nähtävyyksiä vilkuilematta mahdollisia huussipaikkoja. Se toimi heti. Maha rauhottui, mutta mieli oli epäilevä sokerin mahdollisesta noususta.

Tulimme Suomeen joulukuun alussa ja aloin mittailla sokeriarvojani säännöllisesti (jopa kolme kertaa päivässä). Ja katso ihme arvot olivat ilman lääkettä täysin normaalit. Paastosokeri aamulla alle viiden, ja tämä on tilanne edelleen. Olin laihtunut Espanjassa n.6kg, mikä ehkä..?

Menimme sitten uudestaan tammikuussa (Metforemit mukana varmuudeksi). Maha oli ollut kunnossa (ei yllättävää löysyyttä) ja olo tuntui muutenkin hyvältä.

Pari viikkoa ennen Suomeen paluuta iski yöllä rintakipu, jota tietysti pelkäsin sydänperäiseksi.
Kävin brittilääkärin luona ja sain diagnoosiksi: refluksi. Oireet ovat saman tapaiset kuin sydäntapahtumassa. Tuntui lohduttavalta, mutta epäilys jäi.

Tilasin jo Espanjassa Suomesta yksityislääkärin vastaanoton. Arvio oli sama: kyse ei liene ;) sydämestä vaan mahasta.

Olimme ottaneet vaimon kanssa tavaksi Espanjassa kävellä päivittäin säännöllisesti. Tämä jatkui Suomeen tultuamme. Päivittäinen liikkuminen on ollut kaikkineen 1-2 tuntia.

Monenlaiset epäilykset kuitenkin liikkuivat jatkuvasti mielessä, mistä oli kysymys. Olen nyt 20kg kevyempi kuin vuosi sitten (säännöllinen liikunta vai jokin kalvava...)

Koko vuoden -13 olen hypännyt lääkäreillä vaihdellen erikoistumisaloja. Sydän on ultrattu, rasituskoe otettu (joka näytti lievää iskemiaa maksimirasituksessa - siis sydämen hapenpuutetta, tämä ei kuitenkaan kuulemma edellyttänyt varjoainekuvausta lievyytensä takia), Suolisto on ultrattu, pari kertaa on käyty nyrkillä toteamassa eturauhasen kunto. Pari luomea poistettiin alkukesästä eikä sieltäkään löytynyt syöpää. Olen siis kaikkineen liki terve mies - ainakin mittariterve.

Olen siis siis vuoden 2013 tarkkaillut sydäntäni ja itse asiassa koko elimistöäni. Espanjassa ei maha (pallea) tuntunut aralta, mutta ajan mittaan maha tuntuu liki jatkuvasti aralta, vaikka syön säännöllisesti happosalpaajaa (Nexium 20mg) nykyään kaksi päivässä. Sydämem lyönnit tunnen kiusallisen hyvin maha-alueella.

En kiellä mentaalipuolen vaikutusta. Tämmöinen egotrippi ei varmasti rauhoita mahaa eikä mieltä, pikemminkin ruokkivat toistaan.

Ja sitten: pari viikkoa sitten oikea polvi tuskastui niin, että kävely oli mahdotonta. Eilen kävin Coxassa polvilääkärillä ja hoidoksi sain kuukauden ajaksi 600mg/Buranaa ja 1g Panadolia kipuun tarvittaessa kumpaakin kolmasti päivässä! Röntgenkuvat olivat liki yhtenevät 2008 kuvien kanssa, tällöin tekoniveloperaatiota ei pidetty tarpeellisena. Nytkin asiallinen erikoislääkäri arveli kivun johtuvan pikemminkin oikean polven kierukan rispaantumisesta. Kuukausi pitäisi syödä kipulääkkeitä ja kävellä: Kipu ei ole pahasta. Lääkkeet mahdollistavat liikkumisen, ja rispeet 'jauhautuvat'  pois eikä ongelmaa enää ole. Näin arveli asiantuntija. Mikäli ongelma jatkuu, harkitaan operaatiota, johon jo  kaksi kertaa olen ollut menossa.

http://bluffia.blogspot.fi/2007/08/coxa.html

http://bluffia.blogspot.fi/2008/02/time-out.html

http://bluffia.blogspot.fi/2008/12/lumpiosarja-jatkuu.html

Kirjoitan lähinnä siksi, että olen ilokseni huomannut parhaiten selvittäväni historiaani palaamalla kirjoittamaani.