Ahdistuksen kehä

Olen viime aikoina pohtinut julkisuuden merkitystä. Tarkoitan julkisuudella sitä, että lukemalla julkisia dokumentteja - niihin kuuluvat sanomalehdet, blogit etc. - katsomalla tv:ta, kuuntelemalla radiota - uutisia, tuntuu jokin tarttuvan minuun.
Tällä hetkellä yleisiä puheenaiheita ovat mm. globaali talouskriisi, terveydenhoito ( kiinnostus terveyteen so. terveellisiin elämäntapoihin ja terveellisiin ruokailutottumuksiin) ja esim. vanhusten hoito ja sekä nuorten että aikuisten mentaalihäiriöt (masennus) ja näiden seuraukset.
Oletukseni on, että tämän tapaiset uutisoinnit ( käytän termiä laajassa merkityksessä) lisäävät ahdistavia kokemuksia/vaikutuksia sen sijaan, että auttaisivat analyyttiseen, rationaaliseen pohdintaan ilmiöiden ratkaisemiseksi.
Uutisoinnit tartuttavat kuulijansa/lukijansa.

On vaikeaa olla iloinen ja positiivinen, kun kokee maailman alituisen uhkan alaiseksi. Kun eläminen on selviytymistä, taistelua ja pelkoa. Eläminen tällaisessa epävarmuuden tilassa taas aiheuttaa ahdistusta, jota sitten markkinoidaan julkisuudessa. Kehä ruokkii itseään.
Paras uutispäivä on muutaman lentoneen putoaminen, terrori-iskut, kasvihuoneilmiön dramaattinen kasvu, terveydenhoidon leikkaukset ja nuorten kasvaneet mielenterveysongelmat.

Pakoon et pääse tätä informaatiotulvaa mihinkään, koska et osaa/voi olla seuraamatta sitä, jolloin jäisit sitä paitsi l. et tietäisi, mitä maailmassa tapahtuu.

Tulee mieleeni ajatus, että jotain todellisen dramaattista olisi hyvä tapahtuakin, jolloin keskeisimmäksi ongelmaksi jäisi pelkkä eloon jääminen.