Panen tähän pari kirjaa, joiden ajattelen vaikuttaneen merkitsevästi ajatteluuni. Antti Hyryn "Kertomus" oli ilmestyessään -86 minulle kirjallisen tyylin ykkönen. Erityisesti proosateksti "Mustan ojan vesi" puhutteli ja puhuttelee. Hiljaisuutta ja rauhaa kaipaavalle, jo elämää nähneelle nautittavaa kielen taituruutta.Toinen toisaalta?on Jaakko Hämeen-Anttilan "USKO" (2005). Enpä uskonut sitä siksi aiemmin. Monisivistyneen, koulunsa käyneen akateemisen 'ihmiskielinen' teos, jota suosittelen - nimestä huolimatta, tai sen takia - kaikille, jotka tunnistavat itsessään luutumia, varmuuksia, joita ei ole tapana kyseenalaistaa. Luin jostain syystä kirjan tänä kesänä. Älyllinen ja sujuva näkemys Uskosta, mitä se on.
