23.4.2008
Ruokarasismia;)
Nakkikiskaan on vaikee päästä sisään päiväsaikaankin!
Suomessa on viisaita viranomaisia!!!
Keskiviikko 23.04.2008 klo 14:46 STT
Tätä herkkua saa myydä yömyöhään, mutta asiakkaat pitää ajaa ulos kello kahden jälkeen.
Kebabpizzeriat saavat myydä ruokaa aamuviiteen saakka, mutta kello kahden jälkeen asiakkaat eivät saa jäädä syömään ravintolan tiloihin.
Näin linjaa sisäministeriön poliisiosasto kirjeessään, jonka se viime viikolla lähetti Suomen kaikille poliisilaitoksille. Asiasta kertoi Salon Seudun Sanomat keskiviikkona.
Lehden mukaan Salon poliisi kielsi joulukuussa paikallisia kebabravintoloita myymästä ruokaa kioskiluukusta kello kahden jälkeen yöllä. Poliisin näkemys oli tuolloin, että ravintola ei voi muuttua grillikioskiksi. Poliisi on katsonut ruokapaikkojen yöaukiolon lisäävän järjestyshäiriöitä kaupungilla.
Sisäministeriön uuden ohjeistuksen mukaan alle sadan neliön kokoinen ravintola voi myydä ruokaa aamuviiteen saakka, mutta kello kahden jälkeen vain muualla syötäväksi.
STT
18.4.2008
PUUN TAKAA
Homo Garrulus on - Kiitos - lähettänyt meikäläiselle
PuuMerkin, joka edellyttää linkkiä
sivulle. (H.G. on arvottanut toisaalla olevia lyriikoitani)
Kun kaikki (?) ovat jo saaneet tarkoituksellisen lokimetallin, on vaikea löytää yht'äkkiä viittä. Mutta
ainakin Ma-Riikka, VirtuaaliAnu, Jari,Mika
ja Rautarouva, joka on elämiseni edellytys, ovat tavoitteellisia mielipidevaikuttajia - heille Metalli.
14.4.2008
Tasaveroon?
Helsingin Sanomien tasaverokeskustelusta poimittu kommentti, jota arvostan.
"
Tasavero on epäoikeudenmukainen
Olli | 14.4.2008 15:00
Ei ole olemassa mitään järkeviä perusteita miksi progressiivinen verotus olisi oikeudenmukaisempi kuin tasaveromalli. Tasaveromallissakin suurempituloinen maksaa suurempia veroja, joten siinä mielessä se on jo "progressiivinen" ja oikeudenmukainen. Tasaveromalli kuitenkin selkeyttäisi verojärjestelmää ja vähentäisi byrokratian kustannuksia.
Vastaus:
Tämän kommentin täytyy olla jonkinlainen herja. 30 % tulovero tuntuu hieman eri tavalla 25000 euron vuositulossa verrattuna vaikkapa 250000 vuosituloon. Keskustelua saa kyllä käydä, mutta ei nyt ruveta sentään taas uudelleenmäärittelemään asioita omien poliittisten kantojen tukemiseksi.
Tasaveromalleissa käy usein niin, että pienituloisten verotus kasvaa ja suurituloisten helpottuu ellei tasaveroprosenttia säädetä erityisen alhaiseksi (Tästä on esimerkkejä maailman sivu, viimeksi Briteissä jossa 10 % veroprosentti korvattiin 20 %:lla. Liike pyrkii selvästi tasaveron suuntaan vaikka 40 % kattoprosentti vielä säilytettiinkin. Sitä on kritisoitu laajalti, koska siitä kärsivät nimenomaan pienituloiset). 30 % tasavero on huono herja, koska se sortaa matalapalkkaisia kohtuuttomasti. Jos tasaveroon siirrytään, silloin pitää verot poistaa kokonaan alle 25000 euron vuosituloista ja tuon määrän ylittävästä osasta 10 % on sopiva vähennys. Muuten voidaan oikeudenmukaisuudesta puhuminen lopettaa.
Itse asiassa verotuksen lopettaminen kokonaan ja kaikkien verojen siirtäminen välilliseksi on tasaveroa parempi vaihtoehto (enkä tosiaan kannata tätä vaihtoehtoa, mutta kuten sanottu se on tasaveroa oikeudenmukaisempi). Tasaveromalleissa pieni-ja keskituloiset rahoittavat systemaattisesti suurimman osan julkisista kustannuksista, vaikka ansaitsevat vähemmän. En ymmärrä mitä ihmisten ajattelukyvylle on tapahtunut, kun suurin osa ei pysty käsittämään enää edes yksinkertaisimpia syy-seuraussuhteita.
Toiseksi tasaveromalleissa julkiset tulot yleensä laskevat ja se johtaa palvelujen yksityistämiseen. Yksityistäminen nostaa aina palvelujen kustannuksia (esim. USA:n terveydenhuolto, joka on kalliimpi kuin mikään eurooppalainen järjestelmä, tai liikennelaitokset, jossa lipunhinnat nousevat aina yksityistämisen seurauksena) ja tämä taas osaltaan rankaisee pieni-ja keskituloisia. Malli ei tosiaankaan ole "kannustava", koska se pakottaa suuren osan kansasta taistelemaan elannostaan ja estää siten riskinoton ja innovaatiot.
"
Tasavero on epäoikeudenmukainen
Olli | 14.4.2008 15:00
Ei ole olemassa mitään järkeviä perusteita miksi progressiivinen verotus olisi oikeudenmukaisempi kuin tasaveromalli. Tasaveromallissakin suurempituloinen maksaa suurempia veroja, joten siinä mielessä se on jo "progressiivinen" ja oikeudenmukainen. Tasaveromalli kuitenkin selkeyttäisi verojärjestelmää ja vähentäisi byrokratian kustannuksia.
Vastaus:
Tämän kommentin täytyy olla jonkinlainen herja. 30 % tulovero tuntuu hieman eri tavalla 25000 euron vuositulossa verrattuna vaikkapa 250000 vuosituloon. Keskustelua saa kyllä käydä, mutta ei nyt ruveta sentään taas uudelleenmäärittelemään asioita omien poliittisten kantojen tukemiseksi.
Tasaveromalleissa käy usein niin, että pienituloisten verotus kasvaa ja suurituloisten helpottuu ellei tasaveroprosenttia säädetä erityisen alhaiseksi (Tästä on esimerkkejä maailman sivu, viimeksi Briteissä jossa 10 % veroprosentti korvattiin 20 %:lla. Liike pyrkii selvästi tasaveron suuntaan vaikka 40 % kattoprosentti vielä säilytettiinkin. Sitä on kritisoitu laajalti, koska siitä kärsivät nimenomaan pienituloiset). 30 % tasavero on huono herja, koska se sortaa matalapalkkaisia kohtuuttomasti. Jos tasaveroon siirrytään, silloin pitää verot poistaa kokonaan alle 25000 euron vuosituloista ja tuon määrän ylittävästä osasta 10 % on sopiva vähennys. Muuten voidaan oikeudenmukaisuudesta puhuminen lopettaa.
Itse asiassa verotuksen lopettaminen kokonaan ja kaikkien verojen siirtäminen välilliseksi on tasaveroa parempi vaihtoehto (enkä tosiaan kannata tätä vaihtoehtoa, mutta kuten sanottu se on tasaveroa oikeudenmukaisempi). Tasaveromalleissa pieni-ja keskituloiset rahoittavat systemaattisesti suurimman osan julkisista kustannuksista, vaikka ansaitsevat vähemmän. En ymmärrä mitä ihmisten ajattelukyvylle on tapahtunut, kun suurin osa ei pysty käsittämään enää edes yksinkertaisimpia syy-seuraussuhteita.
Toiseksi tasaveromalleissa julkiset tulot yleensä laskevat ja se johtaa palvelujen yksityistämiseen. Yksityistäminen nostaa aina palvelujen kustannuksia (esim. USA:n terveydenhuolto, joka on kalliimpi kuin mikään eurooppalainen järjestelmä, tai liikennelaitokset, jossa lipunhinnat nousevat aina yksityistämisen seurauksena) ja tämä taas osaltaan rankaisee pieni-ja keskituloisia. Malli ei tosiaankaan ole "kannustava", koska se pakottaa suuren osan kansasta taistelemaan elannostaan ja estää siten riskinoton ja innovaatiot.
13.4.2008
Räntäsadetta
Kirjoitus on käsitetodellisuutta. Sokrates ei kirjoittanut mitään eikä arvostanut kirjoitusta filosofian välineenä. Hänen mielestään aito filosofia syntyy ja kasvaa luonnollisessa vuorovaikutuksessa. Luonnollinen vuorovaikutus syntyy kohtaamistilanteessa - ei kirjallisesti.
Jos käsitteet muodostavat oman todellisuutensa, onko meillä mahdollisuutta kommunikoida muusta kuin käsitetodellisuudesta? Mitä tiedämme käsitteiden takaisesta an sich - todellisuudesta? Puhumme puhetta, kirjoitamme kielennettyä tietoa. Onko meillä samat käsitteet? Sormi ei ole kuu, jota se osoittaa.
Mikä on se minä, joka näin kirjoittaa? Mistä tiedän, että minä ajattelen?
Entäpä jos minä ajattelee. Ajattelu on sähkökemiallista toimintaa aivoissa. Mitäpä jos ajatukset tulevat ajatelluiksi minussa? Kirjoitanko ajatuksia? Jos näin, niin luet ajatuksiani – ajatustenlukija.
Muuttuuko todellisuus, kun käsitteet muuttuvat? Jos muuttuu, niin todellisuus vaihtelee myös kulttuurista toiseen. Emme voi ymmärtää muuta kuin oman kulttuurimme todellisuutta – kulttuurimme kieltä. Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa, että maailma on sana. (Samuli Paronen)
Filosofia kyseenalaistaa. Filosofia eksplikoi l. selventää käsitteitä Onko filosofia ”älypeli”, jonka funktio on leikki? Voiko filosofia olla politiikkaa? Onko filosofialla leikkiä vakavampi merkitys? Voiko filosofian kyseenalaistaa?
Mitä ovat tunteet? Mitä tarkoitat todetessasi rakastavasi minua? Rakastat tunnetta itsessäsi, rakastat itseäsi. Minä olen väline, joka voisi olla kuka tahansa? Palautuvatko tunteet aivokemiaan? Kemian muuttuessa muuttuu todellisuus – ja tunteet. Ei ole yhtä ja pysyvää todellisuutta vaan kielen ja aivotoimintojen myötä muuttuva todellisuus. Oletko onnellinen? Voisitko kuvailla.
Filosofia ei ole tiedettä. Se tutkii tiedettä. Mitä on tiede? Uskomusjärjestelmä muiden joukossa. Tiede määrittelee itsensä. Tiede on itseään korjaavaa, mikä tarkoittaa, että tiede ei voi kertoa totuutta. Tiede kertoo kunkin hetkisen tieteellisen tiedon, mutta ei totuutta. Jos se kertoisi totuuden, määritelmää tulisi muuttaa.
Filosofiassa tulisi reflektoida l. tarkastella omia ajatuksiaan – ajatustottumuksiaan. Mutta voinko asettua itseni ulkopuolelle tarkastelemaan ajatuksiani – muutoinhan olen omissa ajatuksissani.
Minä kuljen ajatuksissani. Minä kulkee ajatuksissani. Minä kulkee ajatuksissaan – ja vain niissä.
Jos käsitteet muodostavat oman todellisuutensa, onko meillä mahdollisuutta kommunikoida muusta kuin käsitetodellisuudesta? Mitä tiedämme käsitteiden takaisesta an sich - todellisuudesta? Puhumme puhetta, kirjoitamme kielennettyä tietoa. Onko meillä samat käsitteet? Sormi ei ole kuu, jota se osoittaa.
Mikä on se minä, joka näin kirjoittaa? Mistä tiedän, että minä ajattelen?
Entäpä jos minä ajattelee. Ajattelu on sähkökemiallista toimintaa aivoissa. Mitäpä jos ajatukset tulevat ajatelluiksi minussa? Kirjoitanko ajatuksia? Jos näin, niin luet ajatuksiani – ajatustenlukija.
Muuttuuko todellisuus, kun käsitteet muuttuvat? Jos muuttuu, niin todellisuus vaihtelee myös kulttuurista toiseen. Emme voi ymmärtää muuta kuin oman kulttuurimme todellisuutta – kulttuurimme kieltä. Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa, että maailma on sana. (Samuli Paronen)
Filosofia kyseenalaistaa. Filosofia eksplikoi l. selventää käsitteitä Onko filosofia ”älypeli”, jonka funktio on leikki? Voiko filosofia olla politiikkaa? Onko filosofialla leikkiä vakavampi merkitys? Voiko filosofian kyseenalaistaa?
Mitä ovat tunteet? Mitä tarkoitat todetessasi rakastavasi minua? Rakastat tunnetta itsessäsi, rakastat itseäsi. Minä olen väline, joka voisi olla kuka tahansa? Palautuvatko tunteet aivokemiaan? Kemian muuttuessa muuttuu todellisuus – ja tunteet. Ei ole yhtä ja pysyvää todellisuutta vaan kielen ja aivotoimintojen myötä muuttuva todellisuus. Oletko onnellinen? Voisitko kuvailla.
Filosofia ei ole tiedettä. Se tutkii tiedettä. Mitä on tiede? Uskomusjärjestelmä muiden joukossa. Tiede määrittelee itsensä. Tiede on itseään korjaavaa, mikä tarkoittaa, että tiede ei voi kertoa totuutta. Tiede kertoo kunkin hetkisen tieteellisen tiedon, mutta ei totuutta. Jos se kertoisi totuuden, määritelmää tulisi muuttaa.
Filosofiassa tulisi reflektoida l. tarkastella omia ajatuksiaan – ajatustottumuksiaan. Mutta voinko asettua itseni ulkopuolelle tarkastelemaan ajatuksiani – muutoinhan olen omissa ajatuksissani.
Minä kuljen ajatuksissani. Minä kulkee ajatuksissani. Minä kulkee ajatuksissaan – ja vain niissä.
6.4.2008
Politiikkaa ja/vai sirkusta
Ajattelin, etten kajoa tuohon Kanerva-juttuun, mutta kun kaikki näyttää sen ympärillä pyörivän, paan pari riviä.
En puutu 'syntiin', josta Ile 'kärähti'. En puutu median merkitykseen suoranaisesti. 'Pärähdän' politiikan substanssiin hiukka.
Olen jo sen verran yli kolmekymmentä, että olen nähnyt, mitä politiikalle on ajan saatossa tapahtunut.
Silloin joskus politiikka perustui toisistaan poikkeaviin näkemyksiin yhteiskunnan kehittämisen suunnasta. Oli porukoita, jotka ajoivat oikeiksi kokemiaan arvoja yleisiksi käytänteiksi. Vasemman laidan kannattajat painottivat yhteiskunnan vastuuta jäsenistään. Maalaisliitto piti tärkeänä viljelijöiden tulotasoa.
Kokoomuksen/oikeiston pointti oli, että tasa-arvo on sitä, että kaikilla on tasa-arvoiset lähtöasetelmat elämän riennoissa - ja se riittää. Nuo kolme suuntausta ovat karkeistettuja, mutta suuntaa antavia.
Sitten jossain vaiheessa tuli väliintuleva muuttuja, josta sitten kehittyi kaikkea politiikkaa ohjaava tekijä. Löytyi KANSAINVÄLINEN KILPAILUKYKY, jolle alisteisiksi jäivät ns. ideologiset näkemykset.
Kun sitten Neuvostotasavaltaliittokin peruutettiin, niin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi jäi KAPITALISMI, jota jotkut ymmärtämättömät
kutsuivat markkinataloudeksi, mitä se todellakaan ei ollut eikä ole.
Puolueet alkoivat muistuttaa yhä enemmän toisiaan - kaikki olivat sosialidemokraatteja(!), kunnes kaikista tuli markkinatalouden juoksupoikia ja -tyttöjä.
Varsinaisia eroja ei puolueitten väliltä löytynyt, paitsi omat vappujuhlat.
Kansalaiset huomasivat tuossa vaiheessa, että oli yks lysti, mitä puoluetta kannatti, koska homman keskiön saneli talouselämä l. kansainvälinen kilpailukyky.
Ei ollut muuta uskontoa kuin pääomien uskonto. Kun tämä oli tajuttu, siis ettei poliittisilla valinnoilla ollut mitään merkitystä, etääntyi kansa ns. perinteisestä politiikasta. Tulos oli aina sama, äänesti mitä äänesti.
Keskiöön nousi viihdeteollisuus. Kaikki tanssikilpailut ja mediamarkkinat täyttyivät julkkiksista, joita olivat 'yhteisten asioiden hoitoon' (!) valitut kansanedustajatkin.
Kansan edustajista tuli markkinapellejä, koska muutakaan ei voitu.
Kiinnostus politiikkaan oli sama kuin mihin tahansa Big Brother/Idols hahmoon. Politiikasta oli tullut mediasirkusta. Politiikasta oli tullut viihdettä. Kaikki tiedämme, miten viihteeseen suhtaudutaan: Sille nauretaan, sen kanssa syödään sipsejä ja juodaan Cokista. Se on kivaa. Holopainen on huumekierteessä, Lailalle kolmoset, tissiä eduskunnassa.
Mitä ihmettelemistä on siinä, että marioneteilla pelataan, kun politiikan tärkein sanoma on : Kansanedustaja juopotteli telttareissullaan, Keijo pääsi pehkoille, Ilpolla ja Hilpalla kolmas ero - miten käy lasten.
Kansalta on viety valta, kansanedustajat ovat antaneet valtansa "Ostakaa paskaa-porukoille" - kansa katsoo viihdettä eikä erota kotikatua uutisista - toinen vaan on kivempaa, mutta sekin vaihtelee.
En puutu 'syntiin', josta Ile 'kärähti'. En puutu median merkitykseen suoranaisesti. 'Pärähdän' politiikan substanssiin hiukka.
Olen jo sen verran yli kolmekymmentä, että olen nähnyt, mitä politiikalle on ajan saatossa tapahtunut.
Silloin joskus politiikka perustui toisistaan poikkeaviin näkemyksiin yhteiskunnan kehittämisen suunnasta. Oli porukoita, jotka ajoivat oikeiksi kokemiaan arvoja yleisiksi käytänteiksi. Vasemman laidan kannattajat painottivat yhteiskunnan vastuuta jäsenistään. Maalaisliitto piti tärkeänä viljelijöiden tulotasoa.
Kokoomuksen/oikeiston pointti oli, että tasa-arvo on sitä, että kaikilla on tasa-arvoiset lähtöasetelmat elämän riennoissa - ja se riittää. Nuo kolme suuntausta ovat karkeistettuja, mutta suuntaa antavia.
Sitten jossain vaiheessa tuli väliintuleva muuttuja, josta sitten kehittyi kaikkea politiikkaa ohjaava tekijä. Löytyi KANSAINVÄLINEN KILPAILUKYKY, jolle alisteisiksi jäivät ns. ideologiset näkemykset.
Kun sitten Neuvostotasavaltaliittokin peruutettiin, niin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi jäi KAPITALISMI, jota jotkut ymmärtämättömät
kutsuivat markkinataloudeksi, mitä se todellakaan ei ollut eikä ole.
Puolueet alkoivat muistuttaa yhä enemmän toisiaan - kaikki olivat sosialidemokraatteja(!), kunnes kaikista tuli markkinatalouden juoksupoikia ja -tyttöjä.
Varsinaisia eroja ei puolueitten väliltä löytynyt, paitsi omat vappujuhlat.
Kansalaiset huomasivat tuossa vaiheessa, että oli yks lysti, mitä puoluetta kannatti, koska homman keskiön saneli talouselämä l. kansainvälinen kilpailukyky.
Ei ollut muuta uskontoa kuin pääomien uskonto. Kun tämä oli tajuttu, siis ettei poliittisilla valinnoilla ollut mitään merkitystä, etääntyi kansa ns. perinteisestä politiikasta. Tulos oli aina sama, äänesti mitä äänesti.
Keskiöön nousi viihdeteollisuus. Kaikki tanssikilpailut ja mediamarkkinat täyttyivät julkkiksista, joita olivat 'yhteisten asioiden hoitoon' (!) valitut kansanedustajatkin.
Kansan edustajista tuli markkinapellejä, koska muutakaan ei voitu.
Kiinnostus politiikkaan oli sama kuin mihin tahansa Big Brother/Idols hahmoon. Politiikasta oli tullut mediasirkusta. Politiikasta oli tullut viihdettä. Kaikki tiedämme, miten viihteeseen suhtaudutaan: Sille nauretaan, sen kanssa syödään sipsejä ja juodaan Cokista. Se on kivaa. Holopainen on huumekierteessä, Lailalle kolmoset, tissiä eduskunnassa.
Mitä ihmettelemistä on siinä, että marioneteilla pelataan, kun politiikan tärkein sanoma on : Kansanedustaja juopotteli telttareissullaan, Keijo pääsi pehkoille, Ilpolla ja Hilpalla kolmas ero - miten käy lasten.
Kansalta on viety valta, kansanedustajat ovat antaneet valtansa "Ostakaa paskaa-porukoille" - kansa katsoo viihdettä eikä erota kotikatua uutisista - toinen vaan on kivempaa, mutta sekin vaihtelee.
1.4.2008
VIIKON AJATELMA
LAINAUS Pitkon 'pakinasta' Aamulehdessä 31.3.
" KUN VANHASEN, KANERVAN JA TANJA KARPELAN AIHEUTTAMA JULKISUUS HÄLVENEE, KANSALAISET HUOMAAVAT, ETTÄ MAAILMA YMPÄRILLÄMME ON SUMUVERHON AIKANA MUUTTUNUT. ELÄKKEITÄ ON LASKETTU, LAPSIPERHEIDEN ASEMAA HEIKENNETTY JA SUOMI ON LIITTYNYT NATOON."
" KUN VANHASEN, KANERVAN JA TANJA KARPELAN AIHEUTTAMA JULKISUUS HÄLVENEE, KANSALAISET HUOMAAVAT, ETTÄ MAAILMA YMPÄRILLÄMME ON SUMUVERHON AIKANA MUUTTUNUT. ELÄKKEITÄ ON LASKETTU, LAPSIPERHEIDEN ASEMAA HEIKENNETTY JA SUOMI ON LIITTYNYT NATOON."
Yrjö Kallinen - kävelevä paradoksi
Yrjö Kallinen - kävelevä paradoksi
1886 - 1976
Puolustusministerinä toiminut pasifisti, mystiikkaa tutkiva sosialisti, buddhalaisuutta kannattava kristitty, kouluja käymätön opetusneuvos...
Yrjö Kallista (1886–1976) kutsuttiin "käveleväksi paradoksiksi".
Hän sai kansalaissodassa neljä kuolemantuomiota, vaikkei ikinä tarttunutkaan aseeseen. Kuolemaantuomittu eli kuitenkin miltei 90-vuotiaaksi.
Kallinen toimi vuosikymmenien ajan osuuskauppaliikkeen valistustyöntekijänä, ja hänet muistetaan yhtenä Suomen kaikkien aikojen sytyttävimmistä puhujista.
Kouluja käymätön, itseoppinut työväenmies päätyi lopulta opetusneuvokseksi. Hän oli sosialisti ja luterilaisen kirkon jäsen, joka tutki myös mystiikkaa ja itämaista filosofiaa.
Teksti: Jukka Lindfors
Katsele & Kuuntele
KÄNNYKÄN VAAROJA!
Tutkimus: Kännykät aiheuttavat syöpää tupakointia enemmän?
31.03.2008 11:17, päivitetty 31.03. 22:58 (Ilta-Sanomat)
Neurokirurgi Vini Khuranan mukaan matkapuhelimet saattavat altistaa syövälle enemmän kuin tupakointi tai asbestille altistuminen.
The Independent lehden mukaan Khurana odottaa matkapuhelinteollisuudelta pikaista reagointia, jotta altistuminen säteilylle saataisiin pienennettyä.
Khurana on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan kännykän käytö kymmenen vuoden ajan voi kaksinkertaistaa aivosyövän riskin.
Aiemmin tänä vuonna esimerkiksi Ranskan hallitus varoitti matkapuhelinten käytöstä. Varoitus koski erityisesti lapsia.
- On saatu merkittävä ja jatkuvasti kasvava määrä todisteita matkapuhelimen käytön yhteydestä tiettyihin aivokasvaimiin, Khurana sanoo lehdessä.
Uusimmass atutkimuksessa Khurana on vertaillut yli sadan aiheesta kertovan tutkimuksen aineistoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)