Päässä väikkyy

Milloin me aloimme puhua sairauksista kuten sairasteluun tottuneet ihmiset, sellaiset jotka joutuvat jatkuvasti hoitamaan itseään?
(vapaa muunnelma Robert Antelmen ajatuksesta teoksessa "Aidattu Ihminen")

*
Pirkanmaan puolustusvoimat leikkii sotaa hävittäjäkoneillaan kaiketi jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Leikkialueella asuu kymmeniätuhansia ihmisiä. Lemmikkieläimet vapisevat saatanallisessa
melussa kuten pikkuvauvatkin. 'Kypsät' aikuiset tyytyvät helvetilliseen meteliin, koska isänmaan etu niin vaatii!

PAINUKAA PERKELE LAPPIIN ASUMATTOMILLE ALUEILLE!!!

SINNITELLÄÄN

YKSI VUOSI ON KULUNUT LOKIN ALOITTAMISESTA! SIIS SINNITELLÄÄN - JA MÖKILLE, KUN KELIT SALLII.

Marguerite Duras

Tuntuu siltä, että joka kesä on - no ainakin kahtena - kuin puun takaa etsiytynyt luettavakseni kirja, joka on miehen vienyt. En ole tietoisesti mitään erityistä etsinyt, mutta erityinen on kaiketi etsinyt minua.

Viime kesänä minut löysi Jaakko Hämeen-Anttilan "USKO", ja tänä kesänä olen myyty Marguerite Duras'lle. Erityiskiitokseni Juhalle, joka Orivedellä avasi omalla esseellään Duras'n "Kirjoitan"-teoksen, jos kohta muutakin.

Duras:" Pitäisi olla kirjoittamattoman kirjoitusta. Jonain päivänä se tulee. Kirjoitus on niukkaa: ei kielioppia, pelkkiä sanoja. Sanoja, joita kielioppi ei kanna. Eksyneitä. Siihen kirjoitettuja. Ja hylättyjä saman tien."

Tai kuten Juha itse kirjoittaa:"Odotan mysteerin paluuta, kauhistuttavan, selittämättömän, kiehtovan paluuta todellisuuden muka haltuunsa ottaneen huolettoman puheen tilalle."

Lukiessani Duras'n teosta, minut valtasi jonkinlainen tuttuuden tunne ja sen myötä tarve ottaa selville, mitä muuta Marguerite Duras oli kirjoittanut.

En oikeastaan hämmästynyt, kun luin hänen omaelämäkerrallisesta kirjastaan tehdyn elokuvan "L'Amant/Rakastaja" ohjaajana Jean-Jacques Annaud. Olin jostain syystä ihastunut Canal+:n viime vuonna esittämään filmiin niin, että tulin katsoneeksi sen kolmeen kertaan - siinä tuttuus, vaikka "Kirjoitan" ja "Rakastaja" eivät nähdäkseni temaattisesti juuri kohdanneetkaan.

Vakuutuin siitä, että sattumaa ei ole.

Esseetyyppisen teoksen on suomentanut Annika Idström, Kustantaja Like, 2005.

Mökille

Kesäkuvia

 

 

Filosofisen kirjoittamisen paja Orivedellä

Kiitokseni meille kaikille, mutta etenkin Eerolle, joka hellästi puristi meistä sen, mikä meidät lopulta sai ymmärtämään, mikä todella on tärkeää.


Viikko tuntemattomien ihmisten kanssa. Niin erilaista kirjoitusta, niin yksityistä ja lopulta niin yhteistä. Kysymyksiä elämästä ja olemisesta, ihmisyydestä. Samoja kysymyksiä. Vain muodoltaan toisistaan poikkeavia. Yhteisyyttä. Rikkautta.


Meri: ”Päiväntasaajalla yö tulee nopeasti ja on musta. Thunguri-vuoren laelta ihailemani vihreä ja kumpuileva maisema värittyi vielä hetki sitten auringonlaskusta...Pimeys, harvat valot teepensaiden ja banaanipuiden välissä tuikkimassa, ihmisten vaimea puhe ja huudahdukset, savun tuoksu ja jo pitkään kuulunut rummutus jostain alarinteeltä...rytmi alkaa kuulua myös jostain lähempää.
Tunnen rytmin ja liikkeen sisälläni ja ilon. Unohdun. Juureni tuntuvat, maa ja eheys.”


Helli: ” Tietoisuus kuolemasta saattaa terävöittää elossa olon kokemista, niin kuin pimeys
antaa pohjan valolle.”


Ulla:" On eilinen, huominen, molemmat ainutkertaiset. Paikalla ei enää tarvitse olla merkitystä. Koti ja olo ovat jo syntyneet."


Kari: ” Hän meni henkisesti rikkaisiin naimisiin.”
” Varas meni lukkoon.”
” Tulin katsoneeksi häntä sillä silmällä, jolla en iskenyt.”


Soile: ” On tärkeää katsoa junavaunussa silmiin mustapukuista tyttöä, jolla on pikimustat silmänympärykset, aniliinit luomet, nenärengas sekä satasolkiset kiiltonahkasaappaat, ja sanoa
kuinka kauniit ovat hänen liilat hiuksensa, kysyä hänen kissansa nimeä ja toivottaa hyvää loppumatkaa.”


Marjo : ” Kiire on uhkaksi elämän tärkeille asioille: ystävyyssuhteille, parisuhteelle, rakkaudelle.
Tai sitten niitä ei ole ollutkaan, vaan oman mielen ja elämän tyhjyys on täytetty tapahtumilla.”


Anita: ” Rakastavaiset tuskin huomaavat onko pimeää vai valoisaa, hehän valaisevat toisensa joka tapauksessa.”


Juha: ”Odotan mysteerin paluuta, kauhistuttavan, selittämättömän, kiehtovan paluuta
todellisuuden muka haltuunsa ottaneen huolettoman puheen tilalle.”