Shift Happens
View more presentations from Jeff Brenman.
30.9.2010
27.9.2010
KAKARAT PERKELE MENNEET TAAS KOMPUUTTORILLE
 | |
| Osta minulta käytetty auto |
23.9.2010
PASKASTA
Mitäs tehdään hirvenpaskoille, joita kertyy meidänkin pihaan vuoden mittaan kuutio. Kusta ei saa tietysti pihalle talon taa. Pitää varmaan ottaa kanisteri mukaan kusta varten ja tuoda kotio. Paska sekotetaan hirven ja jäniksen vastaavaan, niin kukaan ei sano mitään.
Mites muuten on karhun paskan laita - on semmonen laatta, että...Ja sit hevosten, joita on nykyään laitumilla melkein joka pihassa. Lehmistä en sano mitään - mutta onko nää jutut tietoisesti jätetty huomiotta.
20.9.2010
Silloin Joskus
Isä - vainaa, äiti - vainaa, edessä vaari - vainaa, pikkusisko, meikä, mummu -vainaa.
Tänään on isän syntymäpäivä, 84v, jos eläisi, kuoli -99.
Levätkööt rauhassa.
18.9.2010
Kumijuustoa vai Camembertia
Aika vaatii osanottoa ruokavaliokeskusteluun. V. 2001 pääsin Kelan kuntoutuskeskukseen ns. Aslak-kurssille Suomen Turkuun. Kurssi järjestettiin Kelan tiloissa, joita olin itsekin ollut rakentamassa - lähinnä viheralueiden osalta joskus opiskeluaikoinani. Paikka oli siis jotenkin nostalginenkin. Olin ryhmässä, joka koostui opettajista pääsosin Raumalta ja ettei vaan ollut myös Uudestakaupungistakin - nooh sivuseikka.
Kurssi koostui kolmesta terveystietoisesta lähijaksosta ja kesti vuoden. Meille opetettiin kaikki virallisten ravintosuositusten sisällöt, otettiin veriarvot ja lisäksi johdatettiin monipuolisiin liikuntaharrastuksiin. Fysioterapeutti oli nätti.
Lähijaksojen välillä meidän tuli tietenkin toteuttaa oppimaamme. Minä harrastin liikuntaa runsaasti, söin kevyttä enkä juonut juovukkeita. Painoni putosi vuoden aikana n. 5kg.
Päättöjaksolla otettiin verikokeet ja testattiin kävelytestillä kunto. Polvi oli jo silloin kivulloinen enkä voinut oikein revittää. Tiesin kuitenkin, että olin noudattanut terveitä elintapoja ja odotin innolla yhteenvetoa. Kun en edes tupakoinut, jota pahetta raumalaiset harrastivat odotteeni oli luokkaa 'kurssin priimus'.
Ravintoterapeutti johdatti meidät saavutettuihin tuloksiin. Kokonaisuutena kurssilaiset olivat päässeet positiivisiin tuloksiin : elopaino, veriarvot etc. Odotin innolla priimuksen nimeämistä. Ja tulihan se sieltä :" Mutta Pentti. Mitäs sinä olet syönyt? Kolesteroliarvosi on 7,3!!!
Minulta vietiin matto alta. Yritin julistaa, että jos tässä porukassa joku on noudattanut annettuja ohjeita, se olen minä. Kalibroikaa mittarinne!
Olin tyrmistynyt. Kotiin päästyäni palasin 'normaaliruokaan'. Söin kuten ennen kurssia kevyt-tuotteisiin koskematta. Kolmen kuukauden kuluttua menin työterveyshoitajalle, ja pääsin mittauttamaan arvoni. Kokonaiskolesteroli oli pudonnut 5,6, hdl oli hyvä samoin ldl. Triglyt kunnossa ja sokeri alentunut.
Menipä pari-kolme vuotta ja tapasin erään luokkakaverin - lääkärin, joka oli työskennellyt mm. Grönlannissa 6-7 vuotta. Hän kertoi, että sydäntauteihin hän ei ollut vastaanotollaan törmännyt. Kuolinsyyt paikallisilla olivat pääsääntöisesti viinan aiheuttamia. Ruokavalioon kuului kuulemma kovia rasvoja hylkeitä, kalaa ja valaan lihaa. Läskiä meni reippaasti.
Hän oli itse perehtynyt rasvateorioihin ja alkanut noudattaa vähähiilihydraattista valiota. Habitus oli muuttunut sitten viimenäkemän hoikaksi ja kunto oli kohdallaan. Tämä myös näkyi.
Päätin itsekin, että katotaan. Vähensin hiilihydraatit (perunan, leivän etc.) pois ja aloin syödä voita, läskiä ja kaikkea sitä, mikä virallisesti on kiellettyä. Päivittäin söin lisäksi kolme lusikallista "Virgin Coconut" öljyä - siis tyydytettyä rasvaa (kylmäpuristettua).
Kolmen kuukauden kuluttua menin verikokeisiin. Olin laihtunut 5kg:a. Ja sitten työterveys- hoitajalle. Ei ollut uskoa hoitaja näkemäänsä, kun kerroin ruokavaliostani. Veriarvot olivat parhaat ikänään!!! Ja kunto oli loistava. Eiköhän tämä riitä tästä - minä olen näitä pekka puskan yksittäistapauksia!
Wikipedia
Kurssi koostui kolmesta terveystietoisesta lähijaksosta ja kesti vuoden. Meille opetettiin kaikki virallisten ravintosuositusten sisällöt, otettiin veriarvot ja lisäksi johdatettiin monipuolisiin liikuntaharrastuksiin. Fysioterapeutti oli nätti.
Lähijaksojen välillä meidän tuli tietenkin toteuttaa oppimaamme. Minä harrastin liikuntaa runsaasti, söin kevyttä enkä juonut juovukkeita. Painoni putosi vuoden aikana n. 5kg.
Päättöjaksolla otettiin verikokeet ja testattiin kävelytestillä kunto. Polvi oli jo silloin kivulloinen enkä voinut oikein revittää. Tiesin kuitenkin, että olin noudattanut terveitä elintapoja ja odotin innolla yhteenvetoa. Kun en edes tupakoinut, jota pahetta raumalaiset harrastivat odotteeni oli luokkaa 'kurssin priimus'.
Ravintoterapeutti johdatti meidät saavutettuihin tuloksiin. Kokonaisuutena kurssilaiset olivat päässeet positiivisiin tuloksiin : elopaino, veriarvot etc. Odotin innolla priimuksen nimeämistä. Ja tulihan se sieltä :" Mutta Pentti. Mitäs sinä olet syönyt? Kolesteroliarvosi on 7,3!!!
Minulta vietiin matto alta. Yritin julistaa, että jos tässä porukassa joku on noudattanut annettuja ohjeita, se olen minä. Kalibroikaa mittarinne!
Olin tyrmistynyt. Kotiin päästyäni palasin 'normaaliruokaan'. Söin kuten ennen kurssia kevyt-tuotteisiin koskematta. Kolmen kuukauden kuluttua menin työterveyshoitajalle, ja pääsin mittauttamaan arvoni. Kokonaiskolesteroli oli pudonnut 5,6, hdl oli hyvä samoin ldl. Triglyt kunnossa ja sokeri alentunut.
Menipä pari-kolme vuotta ja tapasin erään luokkakaverin - lääkärin, joka oli työskennellyt mm. Grönlannissa 6-7 vuotta. Hän kertoi, että sydäntauteihin hän ei ollut vastaanotollaan törmännyt. Kuolinsyyt paikallisilla olivat pääsääntöisesti viinan aiheuttamia. Ruokavalioon kuului kuulemma kovia rasvoja hylkeitä, kalaa ja valaan lihaa. Läskiä meni reippaasti.
Hän oli itse perehtynyt rasvateorioihin ja alkanut noudattaa vähähiilihydraattista valiota. Habitus oli muuttunut sitten viimenäkemän hoikaksi ja kunto oli kohdallaan. Tämä myös näkyi.
Päätin itsekin, että katotaan. Vähensin hiilihydraatit (perunan, leivän etc.) pois ja aloin syödä voita, läskiä ja kaikkea sitä, mikä virallisesti on kiellettyä. Päivittäin söin lisäksi kolme lusikallista "Virgin Coconut" öljyä - siis tyydytettyä rasvaa (kylmäpuristettua).
11.9.2010
VAINAITA
Soitin upille pari viikkoa sitten. Oli mökillä saaressa. En ollut pitkään aikaan ollut kontakteissa. Oli kiva jutella. Tuli puhe kalastuksesta. Kuhaa oli tullut uistelemalla hyvin tänä kesänä. Oli järvi puhdistunut sitten viime päivitysten. "Puhuu ne jotain, että sinilevää olis, ja sitä ei kuulemma saa heittää kiukaalle eikä pestä astioita. Mutta ei ne juomisesta oo mitään puhunu. Mää juan sitä niinku ennenvanhaan."
Puhe siirty kualleisiin kavereihin. Niitä oli melko runsaasti. Aika kulkee ja kello kuluu. Siinä lopeteltiin, mutta vähän ajan kuluttua tuli tekstari: VAINAITA...ja rivi nimiä vielä käsittelemättömien lisäksi. Kännykkä soi ja Upi tahto selittää ilmasujaan. Käyttää kuulemma niistä, joita ei oo pitkään aikaan tavannut liitettä : vainaa. On kuulemma kohteliampaa kun sanoo esim. Jussivainaa kuin Jussi...kun ei voi olla varma.
Lukioaikana oltiin melkein joka ilta Upin kanssa Hämpillä. Meillä oli Volkkari - punanen. Sillä mää iskin vaimonkin - ja monta muuta. Ei tiätty ollu käytössä, jos oltiin kaljoissa - sitäkin tapahtui. Holjaa oli sillon. Yhtenä jouluaattona käytiin melko pieruissa Timpalla, siä kun sai aina vähän miästä väkevämpää. Kivoja ihmisiä oli Timpan vanhemmat Alpo ja Anni - vainaat. Timpa elää viä.
Upilla ja vaimollaan meni sukset ristiin jossain vaiheessa. Upi otti puolta nuoremman - melkein. Jotenkin vanhat kaverit hajautu eikä oo paljon yhteyksiä pidetty. Se on väärin. Vainaita ei oo noissa vanhoissa porukoissa oikeestaan ollenkaan. On pikkusen etäisempiä ne, jotka on vainaita. Aika syä suhteita. Saas nähdä, jos ens kesänä kirjotan, onko vainaita. Joskus se käy ite kullekin.
Puhe siirty kualleisiin kavereihin. Niitä oli melko runsaasti. Aika kulkee ja kello kuluu. Siinä lopeteltiin, mutta vähän ajan kuluttua tuli tekstari: VAINAITA...ja rivi nimiä vielä käsittelemättömien lisäksi. Kännykkä soi ja Upi tahto selittää ilmasujaan. Käyttää kuulemma niistä, joita ei oo pitkään aikaan tavannut liitettä : vainaa. On kuulemma kohteliampaa kun sanoo esim. Jussivainaa kuin Jussi...kun ei voi olla varma.
Lukioaikana oltiin melkein joka ilta Upin kanssa Hämpillä. Meillä oli Volkkari - punanen. Sillä mää iskin vaimonkin - ja monta muuta. Ei tiätty ollu käytössä, jos oltiin kaljoissa - sitäkin tapahtui. Holjaa oli sillon. Yhtenä jouluaattona käytiin melko pieruissa Timpalla, siä kun sai aina vähän miästä väkevämpää. Kivoja ihmisiä oli Timpan vanhemmat Alpo ja Anni - vainaat. Timpa elää viä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)