Päässä väikkyy

Milloin me aloimme puhua sairauksista kuten sairasteluun tottuneet ihmiset, sellaiset jotka joutuvat jatkuvasti hoitamaan itseään?
(vapaa muunnelma Robert Antelmen ajatuksesta teoksessa "Aidattu Ihminen")

*
Pirkanmaan puolustusvoimat leikkii sotaa hävittäjäkoneillaan kaiketi jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Leikkialueella asuu kymmeniätuhansia ihmisiä. Lemmikkieläimet vapisevat saatanallisessa
melussa kuten pikkuvauvatkin. 'Kypsät' aikuiset tyytyvät helvetilliseen meteliin, koska isänmaan etu niin vaatii!

PAINUKAA PERKELE LAPPIIN ASUMATTOMILLE ALUEILLE!!!

SINNITELLÄÄN

YKSI VUOSI ON KULUNUT LOKIN ALOITTAMISESTA! SIIS SINNITELLÄÄN - JA MÖKILLE, KUN KELIT SALLII.

Marguerite Duras

Tuntuu siltä, että joka kesä on - no ainakin kahtena - kuin puun takaa etsiytynyt luettavakseni kirja, joka on miehen vienyt. En ole tietoisesti mitään erityistä etsinyt, mutta erityinen on kaiketi etsinyt minua.

Viime kesänä minut löysi Jaakko Hämeen-Anttilan "USKO", ja tänä kesänä olen myyty Marguerite Duras'lle. Erityiskiitokseni Juhalle, joka Orivedellä avasi omalla esseellään Duras'n "Kirjoitan"-teoksen, jos kohta muutakin.

Duras:" Pitäisi olla kirjoittamattoman kirjoitusta. Jonain päivänä se tulee. Kirjoitus on niukkaa: ei kielioppia, pelkkiä sanoja. Sanoja, joita kielioppi ei kanna. Eksyneitä. Siihen kirjoitettuja. Ja hylättyjä saman tien."

Tai kuten Juha itse kirjoittaa:"Odotan mysteerin paluuta, kauhistuttavan, selittämättömän, kiehtovan paluuta todellisuuden muka haltuunsa ottaneen huolettoman puheen tilalle."

Lukiessani Duras'n teosta, minut valtasi jonkinlainen tuttuuden tunne ja sen myötä tarve ottaa selville, mitä muuta Marguerite Duras oli kirjoittanut.

En oikeastaan hämmästynyt, kun luin hänen omaelämäkerrallisesta kirjastaan tehdyn elokuvan "L'Amant/Rakastaja" ohjaajana Jean-Jacques Annaud. Olin jostain syystä ihastunut Canal+:n viime vuonna esittämään filmiin niin, että tulin katsoneeksi sen kolmeen kertaan - siinä tuttuus, vaikka "Kirjoitan" ja "Rakastaja" eivät nähdäkseni temaattisesti juuri kohdanneetkaan.

Vakuutuin siitä, että sattumaa ei ole.

Esseetyyppisen teoksen on suomentanut Annika Idström, Kustantaja Like, 2005.

Mökille