"Myös mystiikalla on omat kognitiiviset ennakkoehtonsa. On oletettava minä tai minättömyys, Jumala tai jumaluus, kaikkeus." - kirjoittaa Ma-Riikka blogissaan
Kirjoituksessaan Ma-Riikka viittaa myös suufilaisuuteen:
"Professori Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan ibn Arabi käytti eri uskonnoista prismavertausta. Kun yksi väritön valo osuu prismaan se heijastaa useita eri värisiä valoja, josta muodostuu koko sateenkaaren kirjo erilaisia värejä. Ennen prisman läpi kulkemista eri värit ovat yhtä ja samaa valoa. Jumala on kirkas valo, joka ilmenee eri uskonnoissa prisman värien tavoin erilaisena. Kaikki uskonnot ovat ibn Arabille kuvia samasta todellisuudesta ja ne voivat pitää paikkansa samaan aikaan. Ibn Arabin käsitys uskontojen välisestä suhteesta, tiivistyy hyvin seuraavassa runossa, jonka hän on kirjoittanut:"
»Minun sydämeni on tullut kykeneväksi ottamaan vastaan kaikki muodot: se on vihreä niitty Gaselleille, luostari kristityille munkeille, temppeli epäjumalankuville, Kaaba pyhiinvaeltajille, Tooran taulut, ja Koraanin Kirja. Minä seuraan rakkauden uskontoa ja mihin tahansa rakkauden karavaani minut kuljettaa, se on minun uskontoni ja uskoni.»
3 kommenttia:
Juuri näin, tämä oli ilahduttavaa.
Tieto on niin simppeliä, ettei voi sitä sen takia nähdä. Näkemiseen pitää olla spektri muotojen ymmärtämiseen aivan kuten taiteen historia kertoo perspektiivien näkemisen suhteen. Sen takia voimme uskoa, että ihmiskunta kehittyy myös älyllisesti vaikka en usko, että 2000 vuotta edes on välissä. Pitää olla yli tuhannet ennenkuin askelmien hypähdykset näkyvät. Jokainen käännekohta, kääntyminen tai kääntäminen (resoluutio/compositio) aiheuttaa sen, että tulee ryppy lisää aivokoppaan tai aivomassaan. Tämä taas estää jonkin asian takaisinmenon vanhaan biologiseen tapakulttuuriin (mikä oli alkujaan aika raaka ja eläimellinen). Havahdukset luulemme uskonnolliseksi tapahtumaksi: Jeesus päällä maan. Samalla on (ON) tapahtumia, joilla on merkitys yli tarkoituksen mikä yleensä on toisinpäin. Jompikumpi kulkee edellä: joko se sitä varten tai sitä sen takia.
Siinä muodojen ymmärryksen päälinja ja ikuisten ajattelutapahtuminen vaikeus tulkita.
Ibn Arabin käsitys uskontojen perimmäisestä on ykseydestä on toki kaunis, ja sopii hyvin yhteen eräänlaisen perspektivistisen totuuskäsityksen kanssa. On totta, että monien mystisten näkijöiden käsitys todellisuudesta on toisaan muistuttava. Tuollainen rakkauden ja ymmärryksen sanoma olisi ihana universaali uskomus, jos se olisi universaali ja kaikkien uskontojen ja uskonnonharjoittajien hyväksymä ja ymmärtämä.
Mutta - katsomusten aito erilaisuus on jotain, mitä en voi sivuuttaa. Ateisti (vaikka olisi kuinka henkistynyt ja herkkä) saattaa nähdä tähtitaivaan eri tavalla kuin se, joka näkee siinä Abrahamin ja Isakin Jumalan kätten jäljen; uskontojen välillä ja niiden sisällä on isojakin eroja. Yksimielisyyttä yhteisestä ytimestä ei ole.
Kaunis tuo sitaatti. Minusta tuo ekslusiivisuuden torjunta, joka siihen sisältyy, on itsessään arvokas, vaikka kaikki uskovat eivät sitä näkemystä jakaisikaan. Arvotan enemmän tätä perinnettä, joka näkee uskossa yhteistä enemmän kuin eroja, mutta en voi kieltää uskon tai uskonnollisuuden nimeä niiltä, jotka ajattelevat toisin.
Ekumeenisessa keskustelussa tähdennetään, että dialogi lähtee aina siitä, että toisaalta tunnetaan ja tunnustetaan oma perinne ja ollaan uskollisia sille, toisaalta ollaan valmiita kuuntelemaan toisia ja kyselemään, onko heidän kokemuksensa samankaltainen. Hämeen-Anttilan kirja on tavallaan hyvin dialoginen, mutta oikoo ihmisten puolesta joitakin mutkia suoriksi olettaessaan samuuden miltei premissinä. Tällöin täytyy valikoida perinteistä vain ne palat, jotka sopivat premissiin. On sellaisiakin perinteitä, joissa Jumala puhuu vain yhdelle kansalle, yhden pyhän kirjan kautta.
"Uskon ja tieteen todellisuuden erkaantuessa nousee myös esiin eksistentiaalinen kysymys: valitseeko ihminen maailmankuvansa ja elämänsä perusarvot pelkästään niiden tieteellisyyttä kriteerinä käyttäen. Kykeneekö tiede antamaan sellaisen perustan ihmisen elämälle, että se riittää tyydyttämään hänen henkiset, sosiaaliset, uskonnolliset ja kulttuuriset tarpeensa. Kyse on viime kädessä ihmisen vapaasta valinnasta, jota ei aina määrää mahdollisimman suuri rationaalisuus. Islamin vaikutuksen kasvu, mystiikan ja erilaisten uskomusten suosio ja raamatullisen fundamentalismin elinvoimaisuus osoittavat, että uskonnolla on jatkuvasti vahva vaikutus ihmiseen ja hänen maailmankuvaansa."
Asiaa sivuava kiintoisa teksti on löydettävissä myös myös täältä
http://video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/240200b.htm
Lähetä kommentti