15.5.2008

Aika entinen ei koskaan enää palaa...





Skitsoksi kokee olemisensa tää. Kun nimittäin tietää?, että kaikki miellyttävä, ylellinen ja luksus tuhoavat maapalloa tehokkaammin kuin silloin joskus, kun ei tiennyt.
Muistelen aikaa 70-luvulta, jolloin pääsin rikkaitten ulkomaansukulaisteni siivellä ajamaan yllä kuvattua luksusautoa.

Jenseneitä ei enää valmisteta, ja taisipa olla viimeisiä tuokin, jota pääsin Suomen maantiellä kokeilemaan. Bensan kulutus tuollaisessa 8-litraisessa huippumallissa taisi olla varovasti arvioiden tuollaista 10-12 litraa/100km, jos maltillisesti ajoi. Jos antoi moottorin näyttää kykynsä, 20l/100km ei ollut mahdottomuus, mutta mukavalta tuntui nahkan ylellinen tuoksu ja peruuksien alla kiihtyvyys ohitustilanteissa. Tuli koettua tuli.
Nyt on eettisesti väärin nauttia moisesta luksuriteetista.
Elämä on.

3 kommenttia:

Ma-Riikka kirjoitti...

Tieto lisää tuskaa. Ja syyllisyyttä. Mihinkäs siitä pääsee, tyhmät ja tietämättömät vain ovat moraalisesti vähemmästä vastuussa.

PeeÄR-mies kirjoitti...

Niin aina;)

Homo Garrulus kirjoitti...

Jos kaikki ostaisivat tuollaiset autot niin ei olisi enää köyhyyttä sillä energiat eivät riittäisi niiden tekemiseen ja käyttöön.

Köyhyys poistuisi sillä, että köyhät joutuisivat synnyttämään lapsia, joita syötettäisiin rikkaille, ettei tuhlaantuisi aikaa tekemiseen koska tehottomuus häiritsee näitä luksusautojen kuskeja. Pitää olla nopea, on heidän mantransa. No, sittenhän on nopeaa kun ei enää edes ajella duuniin vaan syödään naapurin lapset: lihaahan nekin ovat. (tämä on anekdootti jonka joku kirjoitti, tai kuinka se nyt oli..)

Näin energia riittää: köyhät syövät riisiä ja juovat palmuöljyä, synnyttävät lihaa ja rikkaat käyttävät loput energiat omiin puuhiin, että pääse pian päivässä omalla lentokoneella hakemaan erilaisia herkkuja toiselta puolelta maapalloa. Kiire pitää olla ja tehokkuutta. Sitten on mitä kertoa pojille, niille harvalle, jota enää elää.

Ja Jumala keksi Jacob-Creutzfeltin sairauden myös siksi, että tämäkin shortcut olisi loppujen lopuksi turmioksi: näin nuo itseään täynnä saavat lopulta reikiä aivoihin ja sen pituinen se. Maa oli täynnä upeita autoja aavekaupungeissaan voisi sanoa.

Onpa siis moraalitonta jättää ne tuolla lailla lojumaan.

...

Kyse EI ole etteikö kestäisi epävarmuutta vaan kyse on siitä, ettei osata laskea omiakaan aksiomia loppuun asti.