RUPI LAISKAN PERSEESSÄ

Ihminen on perusluonteeltaan laiska. Jos ihmistä ei olisi joko porkkanan tai kepin voimalla saatu toimimaan – tavoitteenaan palkkio, jota on seurannut joko kivun välttäminen tai mielihyvä – eläisimme edelleen aikaa, jolloin kenenkään mieleen ei tulisi pyörän keksiminen.

Nyt on kuitenkin kaikenmaailman humanistilällyjen puheet täynnään itkuista valitusta kiireestä : ”Kun ei ehdi, kun on paineita, kun pomo pomottaa…” Nämä tosiasialliset turhantoimittajat kirjoittavat insinööritieteiden kehittämillä välineillään itkuvirsiään tavoitteenaan suurempi joutilaisuus.

Mitä ovat filosofit, psykologit ja teologit ynnä muut tyhjäntoimittajat aikaansaaneet? Eivät mitään!
Onko joku ’ihmistieteiden’ ongelma ratkennut tuhansien ja taas tuhansien humanistihörhöjen pohdiskeluiden tuloksena? ”Cogito ergo sum”? Pohditaan sitä ja tuotetaan hyvinvointia!!!

Todellisia tuloksia, joista ovat kaiken maailman poppamiehetkin päässeet nauttimaan, ovat tuottaneet insinöörit ja nörtit.

Jos humanistihippulat olisivat hoitaneet Suomen talouspolitiikkaa, kiipeilisimme puissa ja vaihtaisimme oravan nahkoja lahnoihin (omega 3 on tosin kelpo rasvahappo, ja liikunta oravien jahtaamisessa pitäisi paineet kurissa). Nämä joutolaiset nauttivat kuitenkin kaikesta tekniikan suomasta hyvinvoinnista valittaessaan kiirettä Toyotoitaan käynnistäessään:”On niin kiire, kauhea kiire ja stressi iskee. Täytyy varmaan ottaa joku debrimaatiolääke”

Koulutus tulee muuttaa kokonaisuudessaan vastaamaan hyvinvointiyhteiskunnan todellisia vaatimuksia. Psykologiat, filosofiat, uskonnot, kuvaamataidot ja kuorolaulut tulee korvata matematiikalla, kemialla ja fysiikalla ja teknisellä työllä. Kovalla työllä! Työtä tulee sisällyttää jo peruskouluvaiheessa opetussuunnitelmiin. Kakarat mettiin liikkumaan ja painia ja nyrkkeilyä kurssivalikoimaan.

Jos ihminen tahtoo nauttia nykyaikaisesta hyvinvoinnista, on myös talkoisiin osallistuttava. Tehtäköön tai itkettäköön – vaihtoehtoisesti tehtäköön ja itkettäköön!

Jos työ ei maita, on 10 miljoonaa intialaista saatavissa korvaamaan humanistilällyköiden turhan puuhastelu ja ’työ’ vaihtuu tekemiseen lässytyksen sijasta.

Ei auta itku markkinoilla! Nopeat syövät hitaat! Siinä pari perusohjetta kiireestä valittaville.

Kurssit alkkasisisis

Tuli käytyä lauantaina Turussa. Kupittaa on muuttunut sitten opiskeluvuosien runsaahkosti - ehkä edukseen.
Tampereelta matkaa kertyy 236km/menopaluu.

Kui noi, ku asusis Turus osaa sitä kiältä puhusii. Ja viittisi - ihan koului käyneekki ihmeiset?

Opistojen syyskausi alkaa, ja Avoimen kurssien tuutorikoulutus oli ajankohtaista. Siinä syy käymiseeni. Ruoka oli Hyvää Kupittaan Paviljongissa. 'Hoppar so', että talvi sujusisisi opintojen/tuutoroinnin osalta kivast. "Connect pro" jäi mulle kyllä ihan uppo-oudoksi.
Tää tält kertta Turust.

Duras IV

Emily L.

Durasin suomennettu teksti on kiintoisaa. Mikäli alkukielinen= ranskankielinen teos on julkaistu englanniksi, ihmettelen miten nuo englanninkieliset sitaatit/tehokeinot ovat rakennettu. Vai onko niin, että suomenkielisen teoksen suomentaja onkin rakentanut kiintoisan suomennoksen. Klikkaa suuremmaksi.

Marguerite Duras osa III

Oon ny lukenu kolme Durasin kirjasta, mutta "mistä ei voi puhua, siitä tulee vaieta". Koskeekohan kirjoittamistakin? Nimittäin tahtois kommunikoida Durasista syystä, että sen kirjoittamisen tapa poikkeaa niin kaikesta?, mitä oon koskaan lukenut. Ja mää oon addikted liki. Osuukohan tälle postille 'kekään', joka olis tutustunut Durasin tuotantoon, ja kertoisi kokemuksistaan Oon lukenut teokset: KIRJOITAN, SINISET SILMÄT MUSTA TUKKA JA EMILY L. Pöydällä malttamattomina odottavat: MODERATO CANTABILE, KESÄSADE, RAKASTAJA ja POHJOISKIINALAINEN RAKASTAJA.

Eli ykskantaan: toivoisin avartavia kommentteja.

Ps. Lainaus Like:n sivulta: "Durasin teokset käsittelevät usein hyvin voimakkaita aiheita kuten intohimoa, valehtelua, humalaa, väkivaltaisuutta, vihaa ja rakkautta. Kirjailija käyttää lähes pelkästään dialogia ja hänen tyyliinsä kuuluu lukuisat toistot ja epäröivät, puutteelliset henkilöt. Monet Durasin teoksista ovat omaelämänkerrallisia ja usein myös moniselitteisiä. Hänen kirjoitustyylinsä on myös hyvin omaperäistä ja erikoista, ja siksi sanotaan, että tätä kirjailijaa voi joko vihata tai rakastaa."