Mikä "tätä" auttaa? Usko? Tiede, joka kertoo, että kyllä se siitä, antaa ajan kulua? Vai filosofinen terapia, joka auttaa ymmärtämään kuka "Tää" on, ja mihin "Tää" on menossa. Voiko näihin luottaa? Täytyykö opetella itämaiset kamppailulajit ja tunnistaa vihollinen? Millaisissa tilanteissa filosofin vastaanotolle? Filosofin vastaanotolle voi hakeutua koska tahansa, esimerkiksi masennuksessa, ahdistuksessa tai elämän solmukohdassa. Syynä voi olla avioero, läheisen menetys, työssä uupuminen, elämän mielekkyyden katoaminen tai opiskeluvaikeudet. On myös mahdollista pohtia aikaisempien vaikeiden asioiden vaikutusta nykyiseen elämään ja pyrkiä löytämään uusi suhtautumistapa menneisyyteen. Filosofinen keskustelu on tasavertaista ja avointa Filosofinen kohtaaminen tapahtuu ilman ennakkoasenteita. Filosofin tehtävä ei ole diagnosoida ihmistä vaan tarkastella asioita — myös sairautta — osana maailman ilmiöitä. Tästä lähtökohdasta filosofi ja asiakas tutkivat yhdessä valittua aihetta, ja lopputulos syntyy vuoropuhelun tuloksena. Filosofin vastaanotto voi korvata tai täydentää perinteistä psykoterapiaa, mutta filosofin kanssa voi myös keskustella esimerkiksi elämän tarkoituksesta tai mistä tahansa maan ja taivaan väliltä ja ulkopuoleltakin. Filosofin kanssa voi käydä systemaattisesti läpi kaikki askarruttavat asiat. Elämän mielekkyys lisääntyy kun sen tarkoitus kirkastuu. Mielen treenit Näkökulmaa vaihtamalla mikä tahansa asia muuttaa muotoaan. Filosofin vastaanotolla tämä tarkoittaa uusien ja tuoreiden ajatuspolkujen etsintää sekä perspektiivin muuntamista. Ihmiselämän tapahtumien todellinen merkitys valkenee yleensä vasta aikain kuluttua. Yksi tapahtuma johtaa toiseen ja tuskallinen ja surullinen asia voi viedä iloisiin ja tärkeisiin elämän vaiheisiin. Ihmisen vapaus piilee siinä, että hän voi valita oman asenteensa. Uusia näkökulmia etsittäessä voidaan samalla kyseenalaistaa vallinneita, joskus luutuneitakin ajattelumalleja. Tätä voisi verrata voimisteluun: alussa keho on jäykkä, mutta harjoituksen myötä se notkistuu ja vetreytyy. Sama pätee mieleen: urautuneen ajattelun vaivaama mieli tarvitsee sekin pitkäjänteistä harjoitusta, päämääränään ajattelun aukeavat uudet kanavat. Esimerkiksi masennusta voidaan sairauden sijaan pitää myös terveellisenä pysähtymisenä ja uutena mahdollisuutena. Hyvä elämä ja viisauden rakastaminen Antiikin filosofit pitivät kysymystä hyvästä elämästä keskeisenä. Hyvään elämään kuului tietysti filosofia eli viisauden rakastaminen sekä elämän ja maailman tutkiskelu. Viisautta rakastava toimi tai ainakin pyrki toimimaan viisaasti eri tilanteissa. Apuna hänellä oli neljä hyvettä; rohkeus, kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Hyveiden kuningatar oli Sofia käytännöllinen viisaus. Viisauden ja tutkiskelun avulla filosofit — varsinkin antiikin hellenistisellä kaudella — pyrkivät lieventämään ihmisen surua ja ahdistusta. Aiheesta kirjoitettiin myös käytännöllisiä ohjeita eri tilanteiden varalle. Mitä viisauden rakastaminen sitten voisi tarkoittaa nykyään? Luultavasti melko samaa kuin se tarkoitti yli 2000 vuotta sitten. Maailma on muuttunut, yhteiskunnat kokeneet murroksia, valtakuntia on tuhoutunut, kulttuureita kadonnut, mutta ihmisiä liikuttavat edelleen samat asiat: Mitä onnellisuuteen tai hyvään elämään tarvitaan? Onko hyvä elämä onnellista? Mikä lohduttaa silloin, kun elämä on masentavaa, harmaata ja tuskallista? Silloin kun paikka maailmassa ei tunnu yrityksistä huolimatta löytyvän tai silloin kun rakkaus pettää tai joutuu kohtaamaan suuria menetyksiä. Filosofia tarjoaa lohtua suruun ja ahdistukseen, mutta se ei tyydy vain lohduttamaan, vaan filosofia pyrkii aina syvempään olemassaolon ymmärrykseen. Antiikin aikojen jälkeen papit filosofien sijaan usein vastasivat antiikin ajattelijoiden ikuisiin kysymyksiin siitä, keitä me olemme, mistä tulemme ja mihin menemme. Moderni aika taas toi pappien rinnalle psykologian ja psykoanalyysin, mutta samat kysymykset askarruttavat yhä ja filosofia tarjoaa edelleen vaihtoehdon, joka sopii jokaiselle.
